Väittäisin, että filosofisia lastenromaaneja on viime vuosina julkaistu todella vähän. Nyt tarkoitan siis kirjoja, jotka ovat lähempänä nuortenromaaneja mutta sisältönsä puolesta sopivat myös isommille alakoululaisille. Eli siihen taitekohtaan, kun lapsuudesta aletaan siirtyä kohti aikuisuutta. Tuossa saumakohdassa lapsi törmää väistämättä aikuisten maailman kysymyksiin.
Kustantamot työntävät markkinoille kiitettävästi romaaneja, jotka käsittelevät tai ainakin sivuavat elämän hankalia asioita. Tällaisia ovat esimerkiksi poikkeava seksuaalinen suuntautuminen, kaikenlainen erilaisuus, yhteiskunnan tiukaksi koetut normit, kapea normaaliuden määritelmä ja liikkumavara sen sisällä, vanhempien avioero, mielenterveyshäiriöt ja oireilu syömishäiriöstä viiltelyyn. Nämä ovat erittäin tärkeitä teemoja, mutta niin ovat elämän filosofiset kysymyksetkin. Fyysisen maailman vaikeita asioita voi sitä paitsi ymmärtää, jos päänsä sisälle löytää maailman hahmottamiseen sopivia työkaluja. Niitä löytyy toki muualtakin kuin kirjoista, mutta usein kirja on mitä parhain käyttöliittymä todellisuuteen.
Viime vuosikymmenien tärkeimpiä teoksia filosofisten lasten- ja nuortenromaanien kategoriassa ovat kiistatta edelleen Jostein Gaarderin kirjat, vaikka ne on julkaistu jo 1990-luvulla, pari 2000-luvun alkuvuosina. Samaan kategoriaan kuuluvat myös esimerkiksi Richard Bachin Lokki Joonatan, Richard Adamsin Ruohometsän kansa (nämä kaksi viimeksi mainittua löytyvät kirjastossa myös aikuisten hyllystä), Antoine de Saint-Ecupéryn Pikku prinssi, Alexis Kourosin Gondwanan lapset ja Michael Enden Momo. Eivät nämäkään ihan uusia.
Tässäpä tiivistettynä edellämainittujen kirjojen teemoja:
Sofian maailma: Länsimaisen ajattelun lähtökohdat, maailmanjärjestys, elämän tarkoitus, elämänfilosofia, etiikka
Appelsiinityttö: Elämänkulku, sattumat, merkitykset
Enkelimysteerio: Elämän ja kuoleman kysymykset, elämän tarkoitus, ihmisenä oleminen
Pasianssimysteerio: Maailman näkeminen toisin, olemassaolon peruskysymykset, ihmisen paikka maailmassa, merkityksenanto, hengellisyys
Haloo! Onko täällä ketään?: Maailmankuva, elämänfilosofia, ihmisen paikka maailmankaikkeudessa, ihmisyys
Ruohometsän kansa: Valta, vallankäyttö, totalitarismi, yksilö ja yhteiskunta
Lokki Joonatan: Erilaisuus, minuus, omat valinnat, viiteryhmä, elämänkulku
Pikku Prinssi: Toisinnäkeminen, maailmankatsomus, itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen, henkilökohtaiset merkityksenannot
Momo: Länsimainen elämäntapa, tehostaminen, yhteiskunta, merkityksenanto, ihmisen paikka ja valinnanmahdollisuudet
Gondwanan lapset: Identiteetti, viiteryhmä, maailmankatsomus, elämänkulku, valinnat, usko
Eivät kovin viihteellisiä teemoja, myönnetään.
Ei ole vaikea arvata, kumpi kirja jää kirjastossa useammin hyllyyn pölyttymään: se, joka haastaa pohdiskelemaan olemassaoloa ja maailmankatsomusta vaiko se, jossa on romantiikkaa, seurustelua ja jännittäviä juonenkäänteitä.
Ajattelemaan haastavien teemojen ei kategorisersti pitäisi sulkea pois juonivetoisuutta, mutta käytännössä se niin tuppaa olemaan. Jos päähenkilöinä on vaikkapa vampyyreja tai tapahtumapaikkana ja -aikana dystooppinen tulevaisuus, voi erilaisuuden tai henkilökohtaisen merkityksenannon teemat jäädä actionille pahasti alisteiseksi.
Kirjastot ovat myös harmillisen paljon poistaneet näitä lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikoita kokoelmistaan. Näistä kirjoista (Sofian maailmaa lukuunottamatta) ei ole tainnut ilmestyä edes uusia painoksia ja parikymmentä vuotta vanha kirja näyttää usein ryvettyneeltä.
Toisaalta: aikuisten lainatilastojen kärjessä on vuodesta toiseen dekkareiden, hömpän ja romantiikan pyhä kolminaisuus. Haastavampi kirjallisuus (kuten vaikkapa Nobelin kirjallisuuspalkintokandidaatit), tuppaa jäämään hyllyyn; korkeintaan se pääsee marginaalilukijoiden yöpöydälle.
Mitäpä sitä siis lapsia ja nuoria soimaamaan jos vanhemmatkin mieluummin valitsevat viihteen.
