Maailmanlaajuisen suosion saavuttaneet laama ja kapybara paistattelevat tauotta eläinviihteen ja populaarikulttuurin tuotteiden valokeiloissa. Panda ja koala ovat yhtä lailla lasten kestosuosikkeja, joiden söpöyspisteet ovatkin omaa luokkaansa. Omien metsiemme elikoista orava on yksi kuvakirjojen ja lastenkulttuurin vakiohahmo.
Oravan tunnistavat kaikki. Mielikuva siitä on positiivinen: ilmeikäs ja puuhakas heiluhäntä ilahduttaa tulemalla ihmistä lähelle eikä säiky kuten moni muu nisäkäs. On hämmentävää, miten innokkaina päiväkodin lapset kirmaavat katsomaan aidan takana viilettävää ovaraa joka kerta, kun joku sen jossain bongaa. Kokemuksesta olen oppinut, että isohko osa samaisista lapsi- ja aikuisbongareista ei kuitenkaa hallitse tupsukorva-faktoja, vaan yleisesti oravatietous jää lajimäärityksen tasolle.
Sari Kanalan ja Hannu Ahosen uusi oravakirja on nimetty ytimekkäästi: Orava. Vaan onko oravasta mitään uutta sanottavaa? Ei ehkä uutta, mutta harvempi tietää tuosta ulkomuodoltaan kaikille tutusta säksättäjästä aikuistenoikeita perusfaktojakaan.
Tässäpä Kanalan ja Ahosen kirjasta poimittua: Häntä ohjaa oravan hyppyjä tiettyyn suuntaan. Orava huiskii hännällään itikoita. Vain talvella oravan korvissa on tupsut. Oravan hampaat kasvavat sitä mukaa, kun kuluvat. Oravan kesäturkki on punaruskea. Oravalla on useita pesiä samaan aikaan. Oravan pisimmät hypyt ovat jopa viisi metriä. Orava syö myös toukkia. Ja aikuisillekin tiedoksi: orava ei syö käpyjä, vaan puun kuusen tai männyn siemeniä kävyn sisältä.
Tässä kirjassa faktat on tarjoiltu selkeästi ulkoasua myöten. Taitto on selkeä ja rivit lyhyitä. Valokuvat ovat kauniita. Niissä orava näyttäytyy nimenomaan luonnon eläimenä, ei ihmispihojen vakiovieraana.
Kirja on kirjastoissa luokiteltu selkokirjoihin, mikä saattaa hankaloittaa kirjan löydettävyyttä. Selko-luokitusta ei kannata säikähtää. Kirja sopii luonnontietokirjaksi kenelle tahana pikkulukijalle luontokiinnostusta tukemaan tai sitä herättelemään.
Kanala, Sari (teksti)
Ahonen, Hannu (kuvat)
Orava
Avain 2024
