Kirjassa Sahrami-sudenpentu ja suuri ulvonta pikkusuden kurkusta lähtee vain heikkoa ininää, kuten pikkususien kurkusta ehkä lähteekin. Joskus sattuma järjestää tilanteita ja elämä tarjoaa sopivan estradin, jolloin palat loksahtavat kohdilleen ja yksilö puhkeaa kukkaan: vasta todellisella hädänhetkellä, kun ystävä on hengenvaarassa, Sahrami saa avattua sisäisen kaasuhanansa ja astuttua yli ehkä mielen luomista en-mä-pysty-esteistä. Epäonnistuneet yritykset eivät ole lannistaneet Sahramia ja kun sudenpentu sitten saa mielensä sokan irti, niin mikään ei enää jarruta pystymistä.
Vastaava yksilö voittaa esteet -juoni muistuu mieleen useammastakin lastenkirjasta ja tarinasta. Esimerkiksi Tammen kultaisten kirjojen klassikossa Pikku Viu Viu koiranpentu löytää äänensä tosipaikan tullen. Samoin Dumbo-norsu pystyy lentämään vasta, kun uskoo itseensä. Opetus on tärkeä niin lapsille kuin aikuisillekin.
Tarina ei kerro, miksi Sahrami-sudenpentu on punainen mutta se on sivuseikka. Tässä tarinassa erilainen yksilö ei etsi itseään ja paikkaansa maailmassa. Erilaisuudesta eivät liioin piittaa perhe ja ystävät. Punaisuus on kuitenkin tarinan kannalta olennainen elementti tuodessaan tarinan keskiöön jälleen erilaisuuden ja samanlaisuuden ja niiden kautta suvaitsevaisuuden. Ne ovat näin rasismin nostaessa päätään sellaisia teemoja, joita kannattaa ja pitää viljellä uudelleen ja uudelleen niin lastenkulttuurissa kuin kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla.
Erilaisuuden problematiikkaa korostaa tarinassa valkoinen alfauros, joka sättii Saharamia värivikaiseksi: oikeanlainen erilaisuus ok ja se voi olla jopa plussaa ja yksilölle edullinen ominaisuus, eli avu. (Avu on vanha hieno sana, johon liian harvoin nykyään törmää!). Hyväksytyn erilaisuuden rajat määrittyvät kuitenkin valtakulttuurin ja enemmistön kautta.
Lukijalle jää tarinassa tulkinnanvaraa: onko kirjan tärkein viesti se, että pienikin voi osata, tosipaikan tullen meistä kaikista löytyy voimia, vai että erilaisuus ei ole este.
Aukeama kirjasta Sahrami-sudenpentu ja suuri ulvonta. Numeroimattomat sivut.
Marginaalissa elävät ja olevat luovat joskus itse itselleen erilaisuudestaan esteitä. Pelkkä punaisuus, vammaisuus, pyörätuoli tai homoseksuaalisuus eivät itsessään estä pääsyä naimisiin, korkeakouluun, johtajaksi tai vaikka presidentiksi mutta altavastaajan asemasta ponnistamiseen tarvitaan enemmän voimia kuin tasamaalta tai jopa esteettömästä alamäestä. Erilaisuus voi vaatia yksilöä vakuuttamaan muille, että on ihan yhtä hyvä – siis lähtökohtaisesti ihan yhtä hyvä kuin muut. Ei parempi tai huonompi. Tiedot, taidot, osaaminen ja muut ominaisuudet mitataan sitten aivan eri vaa’alla.
Kannustus ja positiivinen pedagogiikka sekä monimuotoinen turvaverkko voivat auttaa löytämään oman äänen kivikkoisellakin tiellä.
Runomuotoisissa lastenkirjoissa tärkeintä eivät mielestäni ole täsmälliset riimit, vaan tekstin soljuvuus niin, että tarinan punainen lanka säilyy. Jos siis punaista lankaa ja yhtenäistä juonta on. Liian isot hyppäykset ja siirtymät ovat vaaravyöhykkeitä (tässä tapauksessa sudenkuoppia), joissa pienen lukijan ote tarinaan saattaa herpaantua. Tässä kirjassa sudenkuoppana voisi olla se, että tarina on pienille suunnattu (ikäsuositus +3) mutta teksti riimiteltyä. Ei pidä kuitenkaan aliarvioida pieniä kuulijoita. Säkeet ovat sen verran lyhyitä, että kokonaisuuden hahmottaa suuremmitta ponnistuksitta. Kalevalamittaisia murrelmasäkeitä on ehkä jopa riimirunoja helpompaa seurata.
Sahrami-sudenpentu ja suuri ulvonta
Salovaara, Anne (teksti)
Partanen, Iines (kuvat)
31 s.
Atrain & Nord 2023
