Harri István Mäen Vampyyrikirjat on näpsäkkä pikkukirja, jota voi kätevästi lukea vaikkapa peiton alla taskulampun valossa. Kirjassa esitellään 20 vampyyrisuvun jäsentä. Jokainen tarina, tai novelli, toimii omana kertomuksenaan.
Vampyyrit esitellään varsin persoonallisina hahmoina: Lempo Lugosi on hidas ja laiska, Nosferatu Nipottaja saita negis, Ahnas Aldrik syö enemmän kuin kuluttaa, Vilutar Nurja-Kurja on ainainen epäonnistuja jne. Aika inhimillistä väkeä.
Satuolentojen ja fantasian kautta inhimillisille ominaisuuksille voi nauraa: jos kirja kertoisi vain hassuista ihmisistä, joku aivan varmasti pahoittaisi mielensä. Vampyyrius toimii etäännyttävää elementtinä ja häivyttää sopivasti sallittujen naurunaiheiden rajoja. Emme ehkä voisi nauraa paksulle pojalle, joka löytää ylipainonsa myötä kutsumustyönsä matkalaukkujen päällä istuvana litistäjäeksperttinä.
Kirjan lopputulemaksi muodostuu erilaisten tarinoiden kautta se, että meitä on moneksi ja se on rikkaus. Lempeä huumori esittelee etuja ja haittoja, joita erilaiset ominaisuudet, tyylit ja tavat voivat tuoda mukanaan.
Kirjan novelleissa on kansansatujen kaltaisia opetuksen aineksia: kylän asukkaat laittavat toisten asioihin puuttuvan ruotuun ja aave opettaa itaran vähemmän itsekkääksi.
Pienemmille alakoululaisille sopivat juonenkäänteet eivät juurikaan sisällä verta, verenimemistä, arkussa nukkumista tai muuta vampyyritouhua. Lepakot ja torahampaatkin vain vilahtavat siellä täällä. Ei siis liian jännää lukemista. Muutaman aukeaman novellit sopivat mainiosti iltasaduksikin.
Harri István Mäki (teksti ja kuvat)
Vampyyrikirja
Haamu 2021
