Joulun rakkaimpien satujen joukkoon kuuluu vuodelta 1982 valmistunut Lumiukko-elokuva. Se on siis jo kahden sukupolven jouluperinnettä. Elokuvassa poika rakentaa pihalleen lumiukon, joka herää henkiin. Lumiukon kanssa poika pääsee jännittäviin seikkailuihin ja tapaa itsensä Joulupukin, tuon yhdenlaisen lapsenuskon viattomuuden ilmentymän. Keskeisenä teemana tarinassa on luopuminen, se ihmislajille ehkä vaikein asia.
Jouluun sopii hyvin myös lumiukko-teemainen tarina Lumiukko, joka ei halunnut sulaa. Se löytyy ilmaiseksi verkosta. Mukana on lukijaääni sekä staattinen kuvitus.
Juonena tässäkin tarinassa on se, että poika haluaa säilyttää tekemänsä pienen lumiukon. Isä heltyy ja sallii Alpo-lumiukon tuomisen kotipakastimeen. Siellä se asustelee useamman vuoden ja pääsee mukaan pojan puuhiin ja leikkeihin. Lopulta koittaa kuitenkin eron aika, kun poika muuttaa ulkomaille. Poika on kasvanut ja on ehkä valmiimpi eroon. Tarinan voi nähdä allegoriana suurelle menetykselle: elämän vääjäämättömyys seuraa meitä aina ja kaikkialle, vaikka joitakin menetyksiä voi joskus hieman siirtää. On tärkeää nähdä yhdessä vietettyjen hetkien arvo.
Tarina on videosatuna sopivan mittainen varhaiskasvatukseen. Menetyksen käsittelyn tarpeeksi yksinkertainen tapa ja syvällisyyden aste sopivat päiväkoti-ikäisille, jotka vielä pystyvät tunteella eläytymään lumiukon sulamiseen.
Tarinasta on taiten tehty myös hellyttävä pikkukirjanen. Molemmille, sekä videosadulle että kirjaselle on varmasti paikkansa. Videosatua ei kannatakaan verrata perinteiseen kirjaan asettaen sitä poleemisen arvion (hyvä-huono) alle, vaan nähdä se yhtenä käyttöliittymänä itse tarinaan. Pelkkää ruudun tuijotusta ei myöskään saisi tuomita, sillä yhtä lailla se voi toimia porttina pitkään ja juonelliseen satuun. Kun vain osaa etsiä, verkosta löytyy muitakin vastaavia tarinasisältöjä.
Lumiukko, joka ei halunnut sulaa (12 min)
Jaana Muthoni-Vahermaa
https://www.youtube.com/watch?v=pEkcLasgS4U
