Yhden utopia, toisen dystopia. Dytopia siis.
Jos tulevaisuudessa ihmiskunta selättää luonnonkatastrofit mutta hintana on lasikattojen rakentaminen kaupunkien ylle ja kuvun alla eläminen: uhka vai mahdollisuus? Entäpä parhaiden geenien valitseminen omille jälkeläisille? Sukupuuttoon kuolleiden villamammuttien herättäminen henkiin geeniteknologialla? Kyberimplanttien asentaminen kehoon ihmisen ominaisuuksia parantamaan? Kosmetologin sijaan piipahtaminen geenimanipulaatiohoidoissa? Entä tekoälyn kehittyminen niin, että se pitää ihmiselle vaarallisena kieltää kansainvälisillä sopimuksilla?
Tulevaisuuskuvauksia leimaa joskus kömpelöt visiot lentävistä autoista, ihmisiä kuljettavista leijulaudoista ja kotiapuroboteista. Tuhat kerrosta -trilogia kuvaa raastavan uskottavasti tulevaisuuttamme 2100-luvulla. Kirjasarjassa tulevaisuuden teknologian ja uusien innovaatioiden kuvaus on raikasta ja oivaltavaa. Ei vesi-spinning, aerojooga ja keinotekoiset fiilistelyä varten rakennetut tekoauringonlaskut nyt niin kaukaa haettuja ole. Ihmisen mieltymys viihteeseen, mielihyvään ja mukavuudenhaluun sekä eliitin mielihalut yhdistettynä valtaviin, kasautuneisiin pääomiin ohjaavat tänäänkin niin tekniikan, lääketieteen kuin kulttuurin tuotteiden muovautumista.
Kirjasarjassa etuoikeutettu kansanosa asuu Manhattanille rakennetussa tuhatkerroksisessa pilvenpiirtäjässä työläisrahvaan asuessa maan pinnalla. Valtavasta kaupunkirakennuksesta ei tarvitse ikinä poistua ulkomaailmaan, sillä juoksulenkilläkin voit käydä sisätilaan rakennetussa metsässä, jossa vuodenajatkin vaihtuvat teknologian avulla. (Sisätilaluonto ei ole niin scifiä, kun miettii Arabiemiraattien kauppakeskusten sisälaskettelurinteitä.) Kaikkea valvoo joka paikkaan asennetut verkkokalvoskannerit, jotka takaavat ihmisen turvallisuuden. Ne tunnistavat jokaisen ihmisen ja jokaisen ihmisen profiili on verkossa kaikkien löydettävissä. Tällaisessa turvallisessa maailmassa on lähes mahdotonta varjella yksityisyyttään tai piiloutua, jollei kuulu eliittiin ja pääse käsiksi teknologian uusimpiin sovelluksiin.
Lasimaailman glamourin keskelle syntyneet tai sinne kivunneet etuoikeutetut nuoret rimpuilevat kuitenkin tunteiden, ulkoisten odotusten, arvoristiriitojen, yhtäältä rajattomien, toisaalta kapeiden valinnanmahdollisuuksien ristitulessa. Arki on kuin saippuasarjojen yksiulotteista juonta; asioita tapahtuu mutta oikea elämä tuntuu lipsuvan sormien välistä kuin saippuapala. Millaisilla asioilla oikeasti on merkitystä?
Päihteet ja psyykestimulantit ovat olleet ihmiskunnan kehityksen kompastuskivi siitä saakka, kun kädelliset esi-isämme oivalsivat syy-seuraussuhteet: tämä kasvi ja tämä sieni ovat kivasti huumaavia. Sarjassa useampi nuori (mm. ottoveljeensä rakastuva Avery, häikäilemätön Leda, miljonääri-Cord, Watt ja tekoälynsä Nadya, alaluokasta ylös kömpivä Rylin) kärsii jonkun sortin riippuvuudesta, mikä saa arjen takkuamaan päätöksenteon hämärtyessä.
Kirjasarjan slogan ”mitä ylempänä olet, sitä alemmas putoat” kuvaa hyvin oravanpyörästä poishyppäämisen vaikeutta. Sarjassa uuden elämän pystyy aloittamaan vain menemällä työläiseksi Polynesian vesillä sijaitsevaan jättimäiseen, kelluvaan ravintoleväkasvattamo-kaupunkiin.
Kaikkina aikoina, aina, löytyy myös välistävetäjiä. Calliope ja äitinsä Elise suhaavat ympäri maapalloa soluttautuen kameleonttimaisesti milloin mihinkin ympäristöön hyödyntäen ihmisten välinpitämättömyyttä, laiskuutta ja haavoittuvuuksia, kuin elävät tietokonevirukset. Kun asiat otetaan annettuina, uskotaan kritiikittä ja analysoimatta, eikä jakseta perehtyä väitteisiin, luodaan samalla oma turvallinen mutta valheellinen ja puhkaistavissa oleva kupla.
Sinuhe egyptiläisen sitaatti tiivistää kirjan ytimen hyvin: Ihminen pysyy samanlaisena eikä ihminen muutu. Turhaan upotat ihmisen ajan virtaan, hänen sydämensä ei muutu ja hän nousee virrasta samana kuin astui siihen.
Jo antiikin teksteissä välittyvät ihmisen elämää raastavat voimat, eli lajityypilliset piirteemme ja ihmisnisäkkään käyttäytyminen, joista yli emme ole päässeet muutaman tuhannen vuoden evoluutiolla: rasismi eli vierauden karttaminen. Itsekkyys yhteisen ja yhteisön edun sijaan. Näennäinen altruismi oman edun tavoittamiseksi. Nepotismi eli oman lähipiirin suosiminen ja asettaminen muiden edelle. Rakastumisen helppous, rakastamisen vaikeus. Saavutetuista eduista luopumisen vaikeus. Järjen sumentavat tunteet ja niiden pohjalta tehdyt huonot valinnat. Halujen ristiriidat. Horisontin laajentamisen vaikeus oman navan ulkopuolelle. Omasta turvallisesta kuplasta ulosastumisen vaikeus. Vallankäyttö lieveilmiöineen.
Atlas, eliittinuori ja yksi kirjan päähenkilöistä kysyykin trilogian kakkososassa ihmiselon kannalta keskeisen kysymyksen: ”Tietääkö kukaan oikeastaan, mitä haluaa? Tiedätkö sinä?”
McGee, Katharine: Tuhat kerrosta
Pudotus (2016)
Huipulla (2018)
Korkeuksiin (2019)
