Sanataide, mitä se on? Jotain ylevää, korkeakulttuurista? Istutaanko siinä pöydän ääressä ja puristetaan lyijykynää hikisessä kämmenessä tuskastuneena, kun runosuoni ei pulputa? Ei, sillä sanataide on kielellä leikkimistä: kirjoitettua tai puhuttua riimiä, lorua, pidempiä tekstejä, hajatelmia, luovaa sanojen käyttöä monessa muodossa ilman liian rajoittavia suomen kielen kielioppia ja kirjallisuuden konventioita. Kaiken ikäisille ja kaiken tasoisille: vauvasaniksia, lasten sanaseikkailuhetkiä, jääkaappimagneettirunoutta, vähän tavallista huolellisemmin sorvattuja WhatsApp-viestejä, esimerkiksi.
Myös rap-lyriikat ja niiden tekeminen ja esittäminen voidaan nähdä sanataiteena. Aiheeseen liittyen suomalaisen hiphopin kolme konkaria ovat saattaneet päivänvaloon suurta aukkoa paikkaavan kuvakirjan: Bex ja luovuuden lähde avaa räpin maailmaa alakouluikäisille. Hiphop-alakulttuurin muita elementtejä ei kirjassa juurikaan tuoda esiin, vaan painopiste on räppäämisessä, eli lyriikoissa. Tämä on mielestäni hyvä linjaus: hiphopiin liittyvää yhteiskuntakritiikkiä, laittomien graffitien maalaamista, miehistä uhoa ja yleistä angstia olisi ehkä hankala tarjota lapsille ilman, että asioita pitäisi yrittää selitellä syvällisemmin ja niin, että lapsikin ymmärtää.
Kirjan innostusta tihkuva ja nosteinen juoni etenee kepeästi uskottavien lapsihahmojen (Lili ja Leksi) myötä. Parivaljakko pohtii tarinan alussa viimeiselle lomapäivälle jotain spessuu ohjelmaa. Yhteisen brainstormailun päätteeksi Leksan repusta ponnahtaa yllättäen esiin kaikilla hiphop-kliseillä kuorrutettu mielikuvitushahmo Bex sekä ystävänsä Räppirotta boomboxin ja muiden tykötarpeiden kera. Tästä eteenpäin kirja on silkkaa sanahelinää, mikä tässä yhteydessä on varsin superlatiivinen suosionosoitus. Bex opettaa lapsille, miten mistä tahansa voi heittää riimiä: jääkaapin sisällöstä, taivaan pilvistä ja mitä nyt silmiin sattuukin osumaan. Ja lapsethan asettelevat sanoja peräkkäin taiturimaisesti.
Kirjasta välittyy lastenkin ulottuvilla oleva sanoilla ilottelu mutta myös yllätyksellisyys ja voima, mitä oikealla tavalla peräkkäin asetettuihin sanajonoihin voi latautua. Ja että rap-lyriikat ovat parhaimmillaan nerokkaita. Tekstiin voi sulloa kantaaottavuutta, niissä voi brassailla tietämyksellään erilaisista asioista tai ihan vaan keskittyä suomen kielen kauneuteen; sijamuodoissa taipuvat sanamme kun tuovat pikantin lisän suomalaiselle sanankäytölle.
Entä se luovuuden lähde? “Välillä pitää vähän relaa ja antaa keloille tilaa. Nollata ja olla vaan! Kato, tyhjästä on hyvä nyhjästä“. Näin opastaa Bex.
Bex ja luovuuden lähde on mainio kirja alakoulujen opettajille. Suosittelen suurella lämmöllä äidinkielen tunnille opetusmateriaaliksi!
Bex ja luovuuden lähde
Laiho Kimmo, Manninen Jaakko, Snellman Timo (teksti)
Snellman, Timo (kuvat)
Otava 2021
