Lähiluonnossa voi nähdä monenmoista pörröistä ja vähemmän pörröistä kulkijaa. Elämää pihapiirissä -kirja esittelee lähemmin kolmisenkymmentä eläinlajia, joista osa lintuja, osa nisäkkäitä ja muutamat hyönteisiä ja matelijoita. Nämä lajit on jaoteltu vuodenaikojen mukaan neljän otsikon alle, vaikka monia lajeja näkee toki ympäri vuoden.
Kirjassa esitellään tavallisimmat lähiluonnon eläimet, joskaan nyt ei siis puhuta ihan kaupunkiympäristöstä. Sen verran harvemmin cityalueella tavattuja ovat esimerkiksi lehtokurppa, kuikka, kyy ja saukko. Niiden sijaan olisi perustellusti voinut poimia esittelyyn vaikka supikoiran, tuon lähiöiden leppoisan lyllerön sekä rotan, jokalähiön kruunaamattoman riesan.
Varsinkin pienille lapsille tarinan muodossa kerrottu tietoteksti voivat avautua paremmin kuin perinteisen eläinkirjan tiivis faktateksti. Kirja kertookin ansiokkaasti lajeista tarinallisesti asioita, joita monet aikuisetkaan eivät tiedä googlaamatta: västäräkki rakentaa pesänsä maakoloon tai rakenteiden sisään, aikuisella siilillä on jopa 8000 piikkiä, pyydystetty hepokatti voi puraista napakasti ja yhteen ja samaan paikkauskolliseen sisiliskoon voi törmätä pitkin kesää.
Kirjan lähikuvia tarkastelemalla hahmottuu kunkin lajin erityisyys: ai tuolta näyttää sisiliskon nahka ihan läheltä, miltäköhän se tuntuisi kädellä koskettaessa..?
Itselleni heräsi kirjan kuvia katsellessa heti ideointi, miten näitä voisi lasten kanssa taiteilla: jäärän jalat rautalangasta, kuoriaisia kivistä maalaamalla, linnunpesä heinistä ja pehmeistä materiaaleista. Taidekasvatus ja ympäristökasvatus parhaimmillaan täydentävät toisiaan ja varsinkin varhaiskasvatuksen toimintamuotona ne toimivat yhdessä loistavana oppimisen välineenä. Ensin tarvitaan vain innostusta herättävää sisäänheittomateriaalia aiheeseen, eli lapsille sopivaa tekstiä ja kuvia ja juuri sellaisena tämä kirja toimii erityisen hyvin.
Elämää pihapiirissä
Kanala, Sari (teksti)
Ahonen, Hannu (kuvat)
Avain 2022
