Tiedättehän viikingit, nuo rautakauden sarvipäiset, raivokkaat jääkaappipakastimet; soturit jotka kylvivät kauhua läpi Pohjolan ja koko Euroopan ryöstäen kyliä? Tiedättehän, että olette osittain väärässä? Tätä kuvaa useissa lasten tietokirjoissakin tarjotaan viinkingeistä. Ryöstely oli toki totta mutta osa näistä jannuista oli siis Norjan ja Tanskan maajussien poikia, jotka kuka mistäkin syystä lähtivät ulkomaille provisiopalkattuun keikkahommaan. Rautakaudella ei ollut opiskelijavaihtoa, interrailkortteja, airbnb-majoitusta tai halpoja hostelleja, joten kun veri veti suureen maailmaan tai maa kotikylillä alkoi polttaa jalkojen alla, oli kätevintä pestautua lohikäärmelaivan miehistöön. Osa retkistä oli rehdimpiä kauppamatkoja, osa ryöstöretkiä. Oikokaa, jos olen väärässä.
Hetken pelkäsin, että Karoliina Suoniemen uusi kirja tarjoaa samaa kuvaa viikinkiajan Suomesta. Kirja ei kuitenkaan edes kerro viikingeistä, vaan viikinkiajan lapsista. Sehän on jo kirjan nimessä! Viidakkoponi meni siis vähän halpaan ja nolostellen ja punastellen katselee kavioitaan…
Kirjan kirjoittaja ei itse ole historioitsija vaan asiasta innostunut kirjailija. Laatua syntyy, kun osaa käyttää lähteitä ja tuottaa yhtenäisen tekstikokonaisuuden. Suoniemen kirjan sisältö on tietopitoinen mutta mukana on tarina, jossa seurataan kahden rautakauden lapsen, Mielun ja Joutsin elämää. Kosketuspintaa on siis helppo löytää, kun tarinassa kerrotaan lasten arjesta iloineen ja suruineen.
Jo ensi silmäyksellä kirjasta huokuu kaunis ja rauhallinen kuvitus ja taitto. Kuvittaja-taittaja on osannut hommansa. Hienoa, sillä lapsille tarjotaan mielestäni liikaa lennokasta ulkoasua, värikkäitä infolaatikoita, överiä fonttileikittelyä ja levottoman räikeitä värejä. Vähempi riittää aivan hyvin. Tärkeintä on kuitenkin aina kirjan sisältö, joka tietokirjoissa jää välillä laihanlaiseksi. Varsinkin ulkomaiset lasten tietokirjat pääsääntöisesti vain käännetään suomeksi, eikä toimiteta Suomen oloihin. Tämä voi liittyä tekijänoikeuksiin tai sitten vain ikuiseen resurssipulaan, kun toimitustyötä ei nähdä tärkeäksi; tietääkö joku paremmin? Kustannusalan ihmiset?
Viidakkoponi olisi kaivannut kirjaan informatiivisempaa karttaa, jossa olisi ollut rautalangasta väännettyänä, mistä mihin viikingit kulkivat. Kolmasluokkalainen lapsikaan ei nimittäin yleisesti ottaen hahmota maapalloa, maita ja etäisyyksiä kovinkaan hyvin. Oleellista kun viikinkien kohdalla on, että he eivät olleet vain rannikkojen vitsaus vaan oikeasti änkesivät jokia pitkin sisämaahan, esimerkiksi Nevajoelle, Volgalle, Idäntietä pitkin Itämereltä Venäjän alueille kohti Mustaamerta ja Kaspianmerta jne. Tämä tulee tekstissä kyllä esiin, mutta ei välity kartasta. Noh, makuasia.
Suoniemi, Karoliina:
Ihan oikeat viikinkiajan lapset
Kyytsönen, Emmi: kuvitus ja taitto
Avain
2019
