Superhyvää sankaritarinaa

9-vuotiaalla Alisalla on hörökorvat ja tämä, kuten tiedetään, riittää tänäkin päivänä kiusaamisen syyksi siinä missä mikä tahansa poikkeama tai poikkeamattomuus. Paetessaan kiusaajiaan kirjastoon Alisa löytää salaperäisen kirjan, jonka avulla voi opetella supersankaritaitoja, sellaisia, kuten eläinten kieli, taistelutekniikat, lentotaito. Ja eikun opettelemaan.

Megasuosion Ruotsissa saaneesta, tällä hetkellä neliosaisesta Käsikirja supersankareille -sarjasta on käännetty ja julkaistu suomeksi vasta ensimmäinen osa. Kakkososa ilmestyy syksyllä 2019.

Käsikirja supersankareille on jotakin, mitä lapsilukijoiden, opettajien ja muiden kasvattajien ei tulisi ohittaa ainakaan siksi, että se on sarjakuvaa. Sarjakuvaromaanin teemana on nimittäin kiusaaminen, josta ei ikinä puhuta liikaa. Vakava teema on taitavasti kätketty vetävän juonen sekaan, sillä kirjassa ei saarnata aiheesta ja ilmeisesti ei jatkossakaan jaotella lapsia hyviksiin ja pahiksiin, kiusattuihin ja kiusaajiin. Kiusaamisteema toimii alkuasetelmana ja juonen primus motorina: sen ansiosta (tai vuoksi) päähenkilöstä kasvaa supersankari. Tämä ei ole supersankaritarinoissa mitenkään poikkeuksellisen uutta; yksi jos toinenkin supersankari on alun perin ollut jollakin tavalla päähänpotkittu, yksinäinen hissukka, joka ei pysty puolustautumaan. Vai oletteko lukeneet sankaritarinaa, jossa luokan näteimmästä pissiksestä tai komeimmasta pullistelijapojasta kehittyy suurten tekojen tekijä, supersankari, pelastaja? Superhissukasta supersankariksi -tarinoiden katarttinen sovitus yleensä toteutuu siinä, että entiset kiusaajat kadehtivat päähenkilön uusia voimia ja suosiota jääden tämän varjoon ja uuden minänsä kautta päähenkilö kasvaa koston yläpuolelle, aivan uudelle tasolle.

Lapsille suunnattuja sarjakuvia on tarjolla pilvin pimein loputtomiin jatkuvista mangasarjoista tintteihin, akuankkoihin ja asterixeihin. Uudet kotimaiset ja ulkomaiset pienilevikkiset sarjakuvat (vaikkapa Anne Muhosen hienot tarinat) jäävät harmillisen usein em. massatuotteiden jalkoihin. Ja missä viipyvät Luke Pearsonin loput Hilda-sarjiksen suomennokset? Varsinaisia sarjakuvaromaaneja (eli sarjakuvia, joissa on pitkä ja huolellisesti rakennettu, draamankaarellinen juoni) on lapsille julkaistu äärimmäisen vähän. Ehdottomia helmiä näiden harvojen joukossa ovat elokuvaksikin tehty Brian Selznikin Hugo Cabret, jo aiemmin mainitsemani Neil Gaimanin Coraline sekä vanha klassikko Tuulen laakson Nausicaä.

Sarjakuvia ei pidä väheksyä, vaikka ne joskus uhkaavat jäädä kirjallisuudessa altavastaajan asemaan. Kuvakerronta ja sen lukeminen (ja tekeminen) on oma taito- ja taidelajinsa. Kuvanlukutaito korostuu tämän päivän visuaalisen kulttuurin ähkyttävän paljouden keskellä. Se, mitä ei teksti kerro, pitää lukea ja tulkita (sarjallisista) kuvista. Sarjakuvissa tulee nopeasti esiin länsimaisen kuvakerronnan konventiot; kuinka viedään katkeamatonta tarinasisältöä eteenpäin kuvien avulla, miten esitetään liike, ajan kuluminen, tapahtumien nopeus tai hitaus, tunnetilat, nyanssit jne.

Käsikirja supersankareille -kirjoissa tekstiä ei ole sijoitettu puhekupliin ollenkaan vaan se on lyhyinä kappaleina kuvien lomassa ja pelkkä teksti siis vie itsessään tarinaa jo eteenpäin. Vaikeusasteeltaan teksi sopii ekaluokkalaisista lukijoista ylöspäin, mutta uskon ja ennustan, että kirjoista innostuvat isommatkin alakoululaiset.

Kirjastoihmisenä minua lämmittää aina kirjoissa olevat viittaukset kirjastoon, sillä poikkeuksetta ne ovat aina positiivisia: yksinäiset lapset hakeutuvat kirjaston (vaihtoehtoisesti divarin) turvalliseen syliin; kirjastosta löytyy salaovi, salaperäinen kirja, erikoinen kirjastonhoitaja tai kirjojen tarinat heräävät eloon. Näin tapahtuu nopeasti poimuttuna esimerkiksi näissä kirjoissa: Pagemaster – Sivujen valtias (David Kirschner), Kadonnut kaupunki (Mila Teräs) ja Sirkus saapuu kirjastoon (Markus Majaluoma). Eoin Colferin Legenda Pottu-Mäkisestä on varsin piristävä poikkeus. Siinä kauhujen kirjastotäti laittaa lapset kuriin perunapyssyllään ja leimasimellaan. Asiaa!

Våhlund, Elias (teksti)
Våhlund, Agnes (kuvat)
Käsikirja supersankareille
Osa 1: Käsikirja (2019)
85 s.
S&S