Varoitus: sisältää juonipaljastuksia!
Tarina sinisestä planeetasta on elämänfilosofinen kirja, jossa sivutaan ympäristöongelmia. Monissa kirjastoissa kirja on luetteloitu fantasiakirjojen luokkaan, osassa taas satuihin. Jälkimmäisten joukkoon sijoittaisin sen itsekin. Kirjan juonessa ja rakenteessa on saduille hyvin tyypillisiä elementtejä. Olipa kerran -aloitusta seuraa osin kaavamainen ja opettavainen juoni, jossa on saduille tyypillisiä teemoja. Näitä ovat esimerkiksi heikomman taistelu vahvempaa vastaan, erilaiset vastakohtaparit, lähteminen, matka, päähenkilöiden kokemat esteet ja vaikeudet, päähenkilöissä tapahtuva muutos, selkeä loppuratkaisu jne.
Kirja on vuodelta 2006 mutta kirjan kuvaamat ympäristöongelmat ja ahneutta, ajattelemattomuutta ja vastuunpakoilua maalaava ihmiskuva muuttuvat koko ajan ajankohtaisemmiksi, valitettavasti.
Tarinan tapahtumapaikkana on sininen planeetta, joka muistuttaa hyvin paljon omaa Maapalloamme. Planeetalla asuu vain lapsia, jotka elävät jonkinlaisessa harmoniassa luonnon kanssa ja vaikuttavat tyytyväisiltä ja onnellisilta. Lukijan kannattaakin unohtaa suosiolla tästä alkuasetelmasta mieleen nousevat kysymykset (kuten missä kaikki aikuiset ovat; miten lapset pärjäävät keskenään; miksi he eivät vanhene; miten uusia lapsia syntyy; mistä lapset ovat oppineet kaikki taitonsa jne.) ja uppoutua siihen, mitä tarina tarjoaa.
Eräänä päivänä siniselle planeetalle saapuu maailmoja kiertävä pölynimurikauppias Ratki Riemu, joka onnistuu myymään lapsille ratkaisuja näiden unelmiin. Hintakin on mitätön: tippa nuoruutta. Mutta kun pikkusormi kerran on annettu, ei paluuta enää ole. Ja kun unelmat on saavutettu, niitäkään ei enää ole. Uusia tarpeita syntyy yksi toisensa jälkeen ja kerran saavutetuista taidoista ja eduista ei haluta enää luopua.
Lasten valinnat johtavat karuun lopputulokseen: toinen puoli planeettaa kuihtuu ikuisessa pimeydessä ja sen planeetanpuoliskon lapset elävät nälkiintyneinä ja sairaina. Toinen puoli planeettaa porskuttaa ikuisessa auringonpaisteessa nauttien lentämisen ilosta, maan yltäkylläisistä antimista ja elämää helpottavista ratkaisuista. Kuulostaako tutulta?
Pienemmille lukijoille tarinan allegoriat ja teemat voivat olla hankalia: rikas pohjoinen vs. köyhä etelä, teollisuusmaat vs. kehittyvät maat, luonnonvarojen epäreilu käyttö, varallisuuden epäreilu jakaantuminen, valtioiden harjoittama jätteiden roudaaminen toisten (tai oikeastaan kolmansien) maiden ongelmaksi, tehoton ja vääristynyt kehitysapu, hyvän omantunnon ostamien näennäisellä vastuunotolla, vastuunpakoilu, vastuun siirtäminen jollekin muulle taholle.
Kirja on hengästyttävän hieno. Se sopii mainiosti isommille alakoulun oppilaille lukudiplomikirjaksi, luokassa yhteisesti luettavksi kirjaksi tai et-tunneille. En suosittele sitä kuitenkaan iltasaduksi. Sen verran ilottomia ja kysymyksiäherättäviä sen monet juonenkäänteet ovat. Intensiivinen juoni myös pitää lukijaa tiukasti otteessaan.
Loppuratkaisu on yllättävä, lohdullinen ja sellainen, josta lukijalle jää hyvämieli. Kirjan viesti on, että aina on toivoa, kuilun reunaltakin voi vielä pelastua ja aina voi valita uudelleen, paremmin, oikeammin. Tehdyn saa tekemättömäksi. Voi kun näin olisi oikeassakin elämässä.
Tarina sinisestä planeetasta
Magnason, Andri Snær (teksti)
Jónsdóttir, Áslaug (kuvitus)
95 s.
