Kun kirja väittää kertovansa kaiken meistä ja maailmasta, nousevat odotukset varsin korkealle. Tässäkö vastaukset niihin kysymyksiin, joita itsekin silloin tällöin pyörittelen päässäni?
Kun mistä tahansa aiheesta tehdään tietokirja, joudutaan aina tekemään rajausta ja kompromisseja, joskus enemmän, joskus vähemmän: mitä kerrotaan, miten kerrotaan, mihin keskitytään, mitä jätetään pois, miten tiivistetään, miten yhdistellään syyt ja seuraukset? Totuus on kuin norsu: pelkkää kärsää tai selkää tunnustelemalla tai valokuvalla ei pystytä tavoittamaan norsuutta. Vaikka norsusta, tai mistä tahansa muusta asiasta, haluttaisiin antaa totuudellinen kuva, on se aina osittainen tulkinta. Aina.
Tim Marshallin kirja pyrkii selventämään, miksi maailma on sellainen, kuin se nyt on; mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen, miltä maailmankartta juuri nyt näyttää. Mielenkiintoinen aihe. Kirjassa käydään noin neljän aukeaman verran läpi suurimpia maita (aluksi Venäjä, Kiina, USA, Kanada; tässä järjestyksessä), sitten maanosia ja muita maapallon alueita: Lähi-itä, Intia ja Pakistan, Korea ja Japani, Arktinen alue jne. Kutakin tarkastellaan läpikäyden mm. alueen historia tiivistettynä ja erityisesti maantieteelliset seikat, kuten luonnonesteet, kulkuväylät, alueen viljavuus, luonnonvarat ja muut ihmisen toimiin suoraan vaikuttavat seikat.
Piirrettyjen teemakarttojen sijaan tarkemmat pinnanmuotoja ja vesistöjä kuvaavat maastokartat olisivat selventäneet ylänköjen, alankojen, jokien, jokilaaksojen jne. sijainteja. Nyt ne jäävät aika viitteellisiksi. Yksittäiset valtiot on väritetty eri värein ja ainoastaan vuoristot kertovat pinnanmuodoista. Skandit tosin puuttuvat kartasta kokonaan, mikä on harmi: se jos mikä kertoisi lukijalle, että maa ei ole viljeykelpoista. Lukijalle ei välity kuin muutaman virkkeen verran tietoa, miten Suomi ja Kreikka eroavat toisistaan, vaikka nimenomaan ilmastolla ja kasvillisuusvyöhykkeellä on ollut valtava vaikutus: Kun Ateenassa käyskenneltiin tooga päällä agoralla, Suomenniemellä kyyhötettiin jänistä järsien kotiluolassa.
Kirjan ainoat suorat viittaukset meihin, eli Pohjois-Eurooppaan ovat tässä: ”Erityisesti Länsi- ja Pohjois-Euroopan maaperässä on runsaasti luonnonvaroja ja ilmasto on maanviljelyn ja karjanhoidon kannalta erinomainen. Euroopassa ei ole aavikoita, kaukana pohjoisessa on vain muutamia hyvin kylmiä alueita, ja maanjäristysten, tuolivuortenpurkausten ja suurten tulvien kaltaiset luonnonkatastrofit ovat useimmilla alueilla harvinaisia.” (S. 36.)
Oman elinpiirin tiivistys edellä mainitulla tavalla tuntuu hullunkuriselta, vaikka edellämainittu totta onkin. Marshallin pensseli vain on suuri ja alueita tarkastellaan kuin satelliitista käsin. Tältäkö meidän pieni maaplänttimme maailmankartalla näyttää? Juuri tällä tarkkuudella meistä moni maapalloa kuitenkin tuntee: sinne päin. Sahara ja pyramidit, Islam, viidakoita, öljyä, timantteja, vaarallisia eläimiä ja levottomuuksia. Sitä, miten nämä edellämainitut jakaantuvat Afrikan 56 valtion alueille, ei moni aikuinenkaan muista eikä yleensä välitäkään tietää. Isot linjat ovat, kiitokset peruskoulun, onneksi monilla hallussa: pohjoisessa on kuumaa ja kuivaa, Etelä-Afrikassa vehreämpää, rannikoilla suurimmat kaupungit ja hiljaa virtaa Niili. Käsi sydämellä: moniko teistä osaa kertoa, millaista Lounais-Afrikassa on?
Marshallin kirja kertoo meistä paljon mutta aivan valtavasti jää kertomatta. Pelkät kartat ja tekstipätkät eivät kerro kuin kursorisesti kasvillisuus- ja ilmastovyöhykkeistä, maailmanpolitiikasta, kauppapolitiikasta ja jännitteistä. Kirjassa uskonnot, valtiomuodot, maiden ja maanosien väliset sopimukset sekä Välimeren ja Keski-Amerikan pakolaisvirrat jäävät mainitsematta, vaikka ne kaikki vaikuttavat maapallon valtioihin nykyään luonnonesteitä ja luonnon tarjoamia kulkuväyliä enemmän.
Kaikenkertovaa, järkevän kokoista maapalloa selittävää kirjaa tuskin pystyttäisiin koostamaan.
Kirja on lapsilukijoille suunnattu mutta suosittelen sitä lähinnä yläkoulun oppilaille, joilla jo on tietoa, jota Marshallin kartat eivät välitä: että meillä on naapurina rikas öljyvaltio Norja ja toisella puolella entinen (?) diktatuuri. Kirjan teksti ei tosin ole järin vaikeaselkoista: ”Jotkin Afrikan eläimistä ovat hyvin vaarallisia: joka vuosi virtahevot, norsut ja leijonat tappavat useita ihmisiä.” Jep jep.
Kirjassa ansiokasta on se, mikä tietokirjoissa usein on ansiokasta: kokoavana tietolähteenä se on ylivertainen nettiin verrattuna. Googlaapa huviksesi näillä termeillä: maapallo, maat, maantiede, geografia, maailmankartta, kartat. Netti tarjoaa silpputietoa, josta kokonaiskuvan muodostaminen on mahdotonta.
Kirjan kuvitus ja taitto ansaitsevat erityismaininnat. Visuaalinen ilme on rauhallinen ja silmäämiellyttävä, fontit maltillisia, turhia infolaatikoita ja triviatiedon nostoja ei ole.
Yksityiskohtana pistää silmään, että kartoista löytyvä kuvasto on hyvin eri aikakausilta. Esimerkiksi Kiinan kartalta löytyy pilvenpiirtäjämetropoli sekä mongolivalloittajat parin tuhannen vuoden takaa. Mitä hevosmiesten paikalla on tänään? Noh, lapsilukija tuskin tätä jää ihmettelemään. Tai jos jää, niin silloin kirja on onnistunut herättämään lukijan mielenkiinnon!
Maapallo hallussa – Karttoja, jotka kertovat kaiken meistä ja maailmasta
Marshall, Tim (teksti)
Easton, Grace ja Smith, Jessica (kuvitus)
Atena
2019
