Varoitus! Sisältää juonipaljastuksia!
Fantasiakirjallisuus ammentaa kiitettävästi aiheita, henkilöhahmoja ja paikkoja kaiken maailman mytologioista. Suuret uskonnot on syystäkin jätetty yleensä vähemmälle ryöstöviljelylle, vaikka niistä löytyisi loputtomasti mielikuvituksen rajatkin ylittäviä aineksia. Miettikääpä vaikka kristinuskon enkelihierarkiaa, jossa nuo taivaalliset siivekkäät on ominaisuuksiensa mukaan jaettu ylempiin ja alempiin luokkiin eläinlajien tapaan. Kaunokirjallisuudessa enkelihierarkiaa ja matkaa Helvetistä Taivaaseen Kiirastulen kautta on kuvannut mm. Dante Jumalaisessa näytelmässään. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella Narniaan on napsittu kristinuskon suuria teemoja suuresta sovituksesta ja ylösnousemuksesta. Ja sarvipäinen karikatyyripahuus hiilihankonsa kanssa tulipätsissään vilahtelee varsinkin populaarikulttuurin tuotteissa. Siinä ne lainaukset melkein ovatkin. Siis melkein.
Ilkka Auerin kirjassa Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille ja sen jatko-osassa Hornantuli päähenkilö on juuri 16 vuotta täyttävä orpo ja kasvattivanhempiensa rankasti kaltoinkohtelema Sofia. Kirjan alussa hän päättää jättää taakseen loputtoman kärsimyksen mutta hukuttautuminen johdattaakin hänet erikoiseen opinahjoon. Se sijaitsee Rajalla, elämän ja kuoleman välimaastossa. Kymnaasi valmistaa sinne saapuvia, eri lailla elämän ja kuoleman rajalle päätyneitä tyttöjä auttajiksi, kanssakulkijoiksi, yhteishengen luojiksi. He toimivat Pinnalla, eli tavallisessa elämässä opastajina, tiennäyttäjinä eläville ihmisille ja jopa inspiraationlähteinä taiteilijoille. Kaltoinkohdelluilla ja huono-osaisilla kun on erityistä kykyä auttaa muita.
Välitila, jossa Kymnaasi sijaitsee, muistuttaa osin tavallista maailmaa, osin se toimii aivan omalakisesti oman maantieteen ja luonnonlakiensa mukaan. Jossain sen rinnalla sijaitsevat myös Tuonela ja Helvetti. Kirjoissa esitellään puolikuolleita vaanivia pahuuden olentoja, kuten noutajat, kytijät, matosormet, kaikista pahoista pahin Punainen mies sekä tämän apuri Tuhkaaja. Henkilögalleriaa täydentävät mm. räyhähenget sekä Sokea ja muiden puolesta kärsivä Sijaiskärsijä.
Kirjoissa esitellään sellainen kadotuksen ja pahuuden kuvaus, että jouduin tarkistamaan kirjan hyllyluokituksen. Ja kyllä, nuortenkirjojahan ne ovat, kauhufantasiaa. Synkistä sävyistä huolimatta teokset soivat kuin mahtipontinen heviooppera. Vivahteita löytyy ja kaiken keskeltä kasvaa lohdullisuus ja usko siihen, että hyviä asioita on ja tapahtuu.
Entä miksi Sofia sitten on joutua Kadotukseen, itsemurhan takiako? Ei, vaan siksi, että riistäessään hengen itseltään ihminen on kaikkein heikoimmillaan, haavoittuvaisin ja johdateltavissa.
Kaiken keskellä Sofia pitää kiinni kauniista lapsuusmuistoistaan, joita sävyttävät rakkaus, hellyys, huolenpito ja toivo. Rajalla hän kokee onnellisuuden kokemuksia ystäviensä kanssa: pieniä ja suurempia ilojen ja satumaisuuden hetkiä, kuten korvapuustien tuoksu, uimaranta ja auringonpaiste iholla, luonnon ihmeellisyydet, kauneus ja turvallisuus. Ja anteeksianto. Nämä asiat kantavat oikeassa elämässäkin kaiken luopumisen keskellä.
Auer, Ilkka (teksti ja kuvat)
Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille (2019)
Hornantuli (2021)
