Oiva ja aikasormus -kirjassa päähenkilö, ekaluokan käynyt Oiva tapaa salaperäisen korpin. Uusioperheen muut jäsenet (isä, isän uusi ystävä ja pikkusisarukset) puuhastelevat kesälomalla kaikki omiaan. Yhteinen kieli löytyykin korpin kanssa. Oiva sepittää valkean valheen Ketunpentujen kesäleiristä ja kaksikko livahtaa bussiin ja lentokoneeseen. Seikkailu ulkomailla alkaa. Vai alkaako?
Sadussa kaikki on mahdollista ja mielikuvitus voi joskus tuntua ihan todelliselta, kuten Oivan isä tarinan alussa opettaa. Oikeastaan sillä ei ole tarinan kannalta merkitystä, onko kaikki vain unta vai satumaisen totta. Lukija joutuu yhtä kaikki jännittämään, miten parivaljakon käy, kun he ulkomailla vailla rahaa ja kielitaitoa hankkivat syötävää ja yösijan kyseenalaisin keinoin. Satumaisuus ja taika kuljettavat juonta eteenpäin ja tarina jättää lukijalle runsaasti tilaa pohtia eettisiä kysymyksiä ihan itse.
Fantasian porttina toimii tässä kirjassa sormus. Kun korppi pitelee sitä nokassaan, samanpituisen ajan voi sormuksen kantaja pysytellä näkymättömänä. Kirja ei edes yritä selittää taikaa tämän enempää ja hyvä niin. Tällä logiikallahan vanhat kansansadut ja nimenomaan ihmesadut toimivat: on taikaa ja taikaesineitä, puhuvia eläimiä ja stereotyyppisiä juonenkäänteitä ja toimijoita.
Kansanperinne määrittelee ihmesadun fantastisia ja yliluonnollisia aineksia sisältävä saduksi. Kirjallisuudentutkimus lisää tähän vielä onnellisen lopun. Ihmesadun tapaan tästäkin tarinasta löytyy miespuolinen päähenkilö sekä äiti- ja sisarpuolet, vaikka he tässä sadussa eivät ole erityisen ilkeitä. Oiva ja aikasormus toistaa perinteisten ihmesatujen kaavaa haaleilla väreillä maalattuna. Suuria vaaroja ja esteitä ei tule eteen mutta jo uuperheen arjessa ja lukemisvaikeuksissa on varmasti ihan tarpeeksi mietittävää 7-vuotiaalle.
Ihmesadut ovat usein lapsen tai nuoren kasvutarinoita, joissa lapsen toiveet ja pelot toimivat henkisen kasvun elementteinä. Keskeistä on itsenäistyminen ja oivallukset. Oiva oivaltaa seikkailun ansiosta, että kaikki on maailmassa mahdollista, kun vain uskaltaa ja että ystävyys ja muistot ovat tärkeitä eivätkä katoa. Peilin edessä Oiva toteaa kasvaneensa seikkailun aikana melkein vaaksan verran, vaikka kukaan ei hänen poissaoloaan huomannutkaan.
Tästä sadusta puuttuvat vain pahikset ja se onkin syy tarinan kepeään sävyyn. Kirja sopii mainiosti eskari-ikäisille vaikka nukkari- tai iltasatukirjaksi. Eka-tokaluokkalaiselle kieli on sopivan selkeää itseluettavaksi.
Oiva ja taikasormus
Siro, Juha
Avain 2021
