Miten kertoa lapselle, että maapallo ja sen biosfääri voivat todella huonosti yhden ainoan eliölajin, eli ihmisnisäkkään vuoksi? Että Maa, sen maaperä, vesi, ilma ja lähiavaruus on ryöstöviljelty, saastutettu tai muulla tavoin pilattu? Valtava määrä muita eliölajeja on saatettu sukupuuttoon tai sen partaalle; Maapallo on hukutettu jätteisiin samaan aikaan, kun luonnonvarojen loputon tarve aiheuttaa paikallisia ja laajempiakin ekokatastrofeja. Ilmasto on lämpenemässä, eikä se tarkoita mukavia hellepäiviä ja leutoja talvia.
Aiheesta on julkaistu yksi jos toinenkin lastenkirja. Koska asia on kovin laaja, ei yhteen kirjaan voi ikinä tiivistää kaikkea. Tiukan aiheenrajauksen ja tulokulman ansiosta aihetta pystytään kuitenkin annostelemaan lapsillekin jotenkuten ikätasoisesti. Tulos on silti väistämättä se, että kun yhdestä asiasta kerrotaan, muu saattaa jäädä katveeseen, sivuseikaksi tai muuten vaan kertomatta.
En ehkä kuitenkaan haluaisi nähdä kirjaa Linkolaa lapsille: Tulevaisuutta ei ole.
Toistaiseksi kaksiosainen kirjasarja Me pelastamme Maapallon (Mielonen ja Parikka 2020) hyppää asiaan kirjan ensimmäisessä virkkeessä hyvin yleisen tason tiivistyksestä: ”Maapallo on vaikeuksissa. Ilmasto kärsii pahoin, jäät sulavat, meren pinnat nousevat.” Tarinassa eläimet päättävät tehdä asioille jotain ja apua päätetään lähteä hakemaan Joulupukilta. Eläinten rakentamat ympäristöystävälliset koneet näyttelevät isoa roolia tarinassa, kuten Valkoinen talokin. Juoni etenee tajunnanvirran tapaan ja sitten – ja sitten – ja sitten -tyyliin. Eläinten touhuillessa lukija unohtaa, miksi itse asiassa lähdettiin matkaan. Tarina jatkuu ainakin kolmannella osalla ja odotan kiinnostuksella loppuratkaisua: miten eläimet pelastavat maapallon sarjan kolmannessa osassa?
Ympäristökasvatuksessa voidaan edetä myös erityisestä yleiseen: yhden samaistuttavan tapauksen kautta päädytään yleiseen. Hulivili ja oikutteleva ilmasto -kirjassa Hulivili-tyttö yrittää kasvattaa kasveja puutarhassa ja ihmettelee oikuttelevaa säätä. Opetus on aika lempeä ja ovela: ilmasto tykkää siitä, että syödään lähiruokaa, jota ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja laivalla, joka tuottaa rakennusaineita näkymättömälle katolle. Vastuu on ihmisellä, mutta tärkeäintä on oivaltaa omien tekojen seuraukset. Ilman tätä oivallusta kaikki opetus, paasaus ja syyllistäminen on aika turhaa. Se vaatii kokonaisvaltaisempaa tahtotilaa yksittäisten tekojen sijaan.
(Kuvistusta kirjoista Hulivili ja oikutteleva ilmasto s. 24 ja Kuka vei roskat s. 27.)
Yksi tulokulma on keskittyä yhteen hyvin tiukasti rajattuun ympäristökysymykseen tai -ongelmaan. Tiivis rajaus luo tirkistysaukkoja kokonaiskuvaan ja se on lapsilukijoiden kohdalla ihan perusteltua. Näin pystytään luomaan toivoa ja opettamaan, että suuria muutoksia tehdään pieni askel kerrallaan jokaisen kantaessa kortensa yhteiseen kekoon. Anni ja Aleksi selvittävät -sarjan ensimmäinen osa (Minne sähkö meni?) fokusoi sähköön. Toisessa osassa Kuka vei roskat? kehyskertomuksena on isän uusi drone, joka karkaa lapsilta. Sitä etsiessään lapset tutustuvat erilaisiin jätteisiin ja niiden kierrätykseen. Tästä muodostuukin kirjan punainen lanka, eli biojätteen, paperin, kännyköiden metallien sekä muovin lajittelu ja kierrätys. Vasta viimeisellä tietoaukeamalla päästään villakoiran ytimeen: kuinka jätteen syntyä vähennettäisiin? Kiertotalouden esittely kouluikäiselle taitaa olla ainut tapa, miten asiaa voidaan opettaa. Villi veikkaukseni on, että kolmas osa keskittyy veteen.
Kosa ja Muka muuttavat maailmaa – Kestävän kehityksen jäljillä -kirjaa on jo rouskuteltu aiemmin tässä blogissa. Ympäristönsuojelusta ei ikinä puhuta liikaa ja kaikki puhe on tervetullutta. Harmi, että kirjojen elinkaari on nykypäivänä niin lyhyt ja hyvät kiteytykset jäävät kustantamoiden syytämän kirjamassa jalkoihin. Toivottavasti maailmanpoliittinen tilanne (Ukrainan sota ja sähkön hintojen nousu, muun muassa) generoituisivat ja kristallisoituisivat opeiksi ja viisaudeksi, jota voisimme jälkipolville opettaa. Voisiko se olla vaikka jotain tähän suuntaan: Rakasta lähimmäistäsi Maapallo mukaan lukien ja pidä rakkaistasi huolta?
Avain luontokasvatukseen on nimittäin koetussa myötätunnossa ja empatiassa. Pelkkä tieto ei riitä.
Me pelastamme Maapallon 1. ja 2. (2020, 2021)
Mielonen, Markku (teksti)
Parikka, Katri (kuvat)
Anni ja Akseli selvittävät – Kuka vei roskat? (2020)
Anni ja Akseli selvittävät – Minne sähkö meni (2018)
Sarja, Tiina ja Posio, Mikko (teksti)
Ryynänen, Henna (kuvitus)
Hulivili ja oikkuileva ilmasto (2020)
Nygård, Tiina (teksti)
Nygård, Marjo (kuvat)
