Mikäkö on Caraval? Se on salaperäisellä Isla de los Sueñosilla järjestettävä päiviä kestävä spektaakkeli, karnevaali, roolipeli; esitys, jossa sekoittuvat pelaajien menneisyys, haaveet ja pelot. Se on tila, jossa voi tapahtua mitä tahansa, kun ystävät voivat paljastua vihollisiksi ja toiveet täyttyä tai murskautua. Se on taikuutta, vallankäyttöä ja viihdettä. Ja mikä pahinta: kaikesta joutuu maksamaan.
Scarlett pakenee Caravaliin pikkusiskonsa Donatellan kanssa väkivaltaista ylimys-isäänsä ja pakkoavioliittoaan tavoitteenaan voittaa peli ja sen myötä yksi toivomus. Ensisjaisesti hän haluaa pelastaa pikkusiskonsa, kaikkein rakkaimpansa. Peliä pelataan vain öisin ja monta yötä Scarlett harhailee avuliaan Julianin kanssa hulluuden partaalla saaren palatseissa, pikkukylän vaarallisilla kujilla ja maanalaisissa labyrinteissä etsien vihjeitä: milloin ruusukuvioita, erikoisia nappeja, symboleja, salaviestejä ja -käytäviä käyttäen avukseen mitä milloinkin on saatavilla. Kerta toisensa jälkeen maa pettää jalkojen alla, kun asioiden todellinen luonne paljastuu kauniin kuorrutuksen alta. Rakkaat pettävät, jättävät ja kuolevat ja vasta aivan pelin lopussa nähdään, mitä jää jäljelle, kun kaikki näyttäisi olevan jo menetetty. Silloin pelissä punnitaan asioiden todellinen arvo ja merkitykset, sellaisetkin kuin ystävyys, rakkaus ja sukulaisuus. Jääkö mitään? Jääkö edes tervejärkinen minuus?
Caraval on kuin allegoria aikuisten maailmasta lievän synkkyyden twistillä. Ihmisnisäkkään elämä ja arkihan perustuu mielikuviin, eli siihen, millaiseksi asioita miellämme. Meillä on sisäänrakennettuja malleja siitä, miten ja millaisia asioiden pitäisi olla ja teemme tulkintoja, valintoja ja kategorisointia akseleilla yleinen-erityinen, erilainen-samanlainen, oikeanlainen-vääränlainen, uhka-mahdollisuus jne. Omat ja jaetut merkitykset taas rakentuvat omille kokemuksille, kaikelle opitulle ja ei-opitulle, omaksutuille arvoille, käsityksille ja käytänteille. Rakennamme omaa todellisuuttamme sivuille vilkuillen ja tässä rakentelussa heikot sortuvat elon tiellä ja vahvatkin joutuvat punnitsemaan rakennuspalikoidensa ja valintojensa arvoja. Mikä on liian kallis hinta mistäkin?
Elämän raadollisuutta on se, että vain fyysinen maailma sellaisenaan sekä luonnonlait ovat tosiasiallisesti olemassa. Kaikki muu on ihmisen antamia merkityksiä. Ja niiden perässä juoksemme melkeinpä kohdusta hautaan; tavoittelemme heijastuksia jostakin, millä loppupeleissä ei usein ole edes merkitystä.
Ajatellaanpa vaikka kirjoitushetkellä sellaista ajankohtaista asiaa kuin joulu. Se koskettaa suurta osaa ihmisistä mutta ei eloonjäämisen kannalta ole merkityksellinen. Meillä jokaisella on käsitys, mitä ‘joulu’ sisältää ja mitä se juuri minulle sisältää: tietyt ruoat, esineet, perinteet, käytänteet, arvot, asenteet, tunnelma, tunteet, asioiden ja tapahtumien keskinäiset suhteet ja järjestys. Pienikin poikkeama voi aiheuttaa joillekin ahdistusta. Tai sitten ei: osa suvaitsee sushin joulukinkun kaveriksi joulupöytään. Kulttuuriset käsitykset jouluun liittyen on kierrätetty ja kiertäneet satoja vuosia sukupolvien, yhteiskunnan erilaisten separaattorien ja markkinavoimien myllyissä. Ympärillemme arjen näyttämöille rakennetaan vuosi vuodelta kulissit, jotka heijastelevat ’joulua’, oli siinä sitten mukana jeesus, tontut, mennyt maailma, talvi ja pimeä vuodenaika, kodinlämpö, hartaus, mitä elementtejä siihen sitten liitämmekään.
Mitään joulua ei ole kuitenkaan olemassa muualla, kuin omissa ja jaetuissa merkityksissämme. Kognitiivinen dissonanssi (eli keskenään yhteensopimattomien vakaumusten ja käsitysten aiheuttama psykologinen ristiriita) kolkuttelee ehkä yhden, jos toisenkin mielen ovia joulun lisäksi erilaisten asioiden äärellä, mutta eipä tarvitse kaikille kolkuttajille availla ovia. Elämme ja olemme oman Caravalimme pelinappuloita, pelaamme käsillä olevilla korteilla, kuka hyvin, huonosti, jotenkuten. Ja jos emme pelaa, peli vie eteenpäin silti. Valitsematta jättäminenkin on valinta.
Mitä jää jäljelle, jos hyppää jaettujen merkitysten kehän ulkopuolelle? Oma, yksityinen kupla? Mitä tekee yksinäinen muurahainen ilman muurahaiskekoa? Mitä on Caravalin ulkopuolella, Isla de los Sueñosin ulkopuolella? Sueños on suomeksi uni tai unelma.
Carber, Stephanie
Caraval
2017
