Pax-sarja nostaa fantasiaromaanin muodossa kiitettävästi esiin kansanperinnettä. Sarjasta on ilmestynyt syyskussa 2022 neljä osaa ja ainakin kaksi on vielä tulossa. Kehyskertomuksena on tapahtumat pienessä ruotsalaiskaupungissa. Alkoholistiäidiltä huostaanotetut veljekset Alrik ja Viggo saavat tietää olevansa valittuja sotureita, jotka ennustuksen mukaan tulevat taistelemaan pahoja voimia vastaan. Pikkukaupunkiin muualta tupsahtavat pojat saavat heti kättelyssä stigman otsaansa, koska eivät täytä yhteisön normeja ja asiaa ei edesauta yhtään se, että missä pojat ovat, siellä myös tapahtuu kauheita. Mutta minkäs teet, jos tulevaisuutesi on jo lyöty lukkoon: kaksikolle tutuksi tulevat niin loitsut ja muut pahoilta voimilta suojautumisen keinot, kummittelevat lapsivainajat, tuonenkoira ja varastelevat parat. Noin vain aluksi.
Vaikka meikäläisten perinnegalleria ei ole aivan yksi-yhteen skandimytologian kanssa, aines on paljolti samaa. Maantieteellisesti toisiaan lähellä olevilla alueilla kansanperinteestä kun on pääsääntöisesti löydettävissä paljon yhteisiä mutta myös omia pikantteja piirteitä. Suomalaisesta kansanperinteestä löytyy esimerkiksi noidan apulainen para, kuolleen lapsen kummitus ihtiriekko ja ilkeä vedenhaltija näkki. Skandinaaveilla suunnilleen vastaavia ovat bjära, myling ja näcken.
Kirjoista toivottavasti välittyy lukijalle se, että kansanperinteemme on jännittävää ja siitä on löydettävissä yhtä huikeita ja värikkäitä aineksia, kuin mitä harrypotterit maalailevat.
Agraariyhteiskunnassa ihmisarkea värittivät mm. syntymät, kuolemat, vuodenkierto, luonnonilmiöt, pyhään ja pahaan liittyvät asiat, uskomuksilla latautuneet paikat, henkilöt sekä sanat, näkyvät ja näkymättömät henget ja erilaiset selittämättömät voimat sekä tapahtumat ja yleensäkin poikkeamat totutusta. Kun kulttuurisessa padassa on sekoittunut oman alueen elementtejä, ripaus tai kahmalokaupalla mausteeksi vaikutteita sieltä ja täältä, tuhatvuotista ja uudenuutta, kristinuskoa ja politiikkaa, on muotoutunut keitos, joka on yleensä pitänyt yllä yhteisön järjestystä monimutkaistenkin uskomusjärjestelmien kautta. Edelleen tästä keitoksesta kelpaavaa ammentaa materiaalia kulttuurintuotteisiin.
Joskus harmittaa, miksi kansanperinteestä nostetaan enimmäkseen esiin kauhugenreen sopivia aineksia. Iso osa perinteestämme on kuitenkin ollut elämää ylläpitävää, yhteisöä koossapitävää, lempeää ja parantavaa. Uskomusten mukaan monet hahmot olivat ystävällisiä ja suojelivat ihmistä. Tämä tällainen hempeämpi perinnelätinä on tietysti vähemmän jännittävää ja vähemmän raflaavaa. Pax-sarjan kirjoissa tulee esimerkiksi esille, että murhatut lapset tuli haudata tiettyjen rituaalien mukaan, jotta he eivät palaisi kummittelemaan ja hautausmaan multa itsessään oli mitä voimakkain taika-aines.
Keskeistä kirjoissa on myös se, miten tylyksi ruotsalaisen pikkukaupungin yhteisöä kirjoissa kuvataan. Epäluulo uutta kohtaan, poissulkeminen, me-ja-muut -asenne, koulun ja opettajien kyvyttömyys vastata perheiden sosiaalisiin ongelmiin ei kerro siitä kivasta ja idyllisestä kansankodista, joita ruotsalainen lastenkulttuuri on meille perinteisesti maalaillut.
Pax-sarjan tyylilajina on kauhufantasia ja ruumiitakin tulee, onhan toinen kirjoittajista rikoskirjailija. Sen verran synkkiä ovat 10- ja 12-vuotiaiden veljesten seikkailut, että suosittelisin sarjaa vasta vanhimmille alakoululaisille.
Pax-sarja
Larsson, Åsa ja Korsell, Ingela (teksti)
Jansson, Henrik (kuvitus)
Alkunen, Sirpa (käännös)
Loitsusauva (2021)
Tuonenkoira (2021)
Ihtiriekko (2021)
Para (2022)
