Kahden kerroksen fantasiahahmoja

Varoitus: Sisältää juonipaljastuksia!

13-vuotiaalle Gregille selviää, että hän ei olekaan mikä tahansa koulupoika, eikä edes ihminen vaan kääpiö. Lisäksi hänen paras ystävänsä Edwin on haltija. Ja kuten asiaan kuuluu, Greg tempautuu mukaan henkeäsalpaavaan seikkailuun, jonka lopuksi hänen pitää pelastaa koko maailma. Haltijat ja peikot vastaan kääpiöt, maagisia aseita, kirouksia ja ennustuksia, tehtäviä ratkottavaksi, ystävyyttä yli lajirajojen.

Kootut kliseet yksissä (tai kolmissa) kansissako? Ei. Chris Rylander onnistuu trilogiassaan Eeppisten epäonnistumisten sarja (en totta puhuakseni aivan ymmärrä, mihin trilogian nimi viittaa, mutta mitäpä tuosta) ammentamaan tutuista aineksista jotakin uutta ja omaperäistä.

Gregin legenda, Gregin kirous ja Gregin kohtalo ovat varsin juonivetoista fantasiaa mutta niiden höysteenä on oivallista yhteiskuntakritiikkiä kohderyhmälleen sopivasti annosteltuna. Koska tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Amerikkaan, korostuu kirjassa hahmotellut luokkaerot, rasismi ja ongelmalliset, epätasa-arvoa ylläpitävät yhteiskuntarakenteet. Lukijalle toivon mukaan herää ajatuksia liittyen oikeudenmukaisuuteen ja maailman tilaan.

Kirjasarjassa haltijat ovat yhteiskunnan vaurasta ja menestyvää yläluokkaa. He ovat karismaattisia ja miellyttävän näköisiä, taitavia haalimaan maallista omaisuutta, sijoittamaan sitä sekä verkostoitumaan. He käyttävät uusinta teknologiaa ja myös suunnittelevat ja valmistavat sitä. Siksi he ovat kivunneet yhteiskunnan ja yritysmaailman kärkipaikoille hallinnoiden yritysjohtajina ja muissa rooleissa koko valtiota. Kääpiöt sen sijaan ovat perinteisiä kädentaitoja (metallien louhiminen, takominen, aseiden, korujen ja varusteiden valmistus) ja suullista kansanperinnettä kunnioittava alemman keskiluokan ja työväenluokan juureva, vuokralähiöt täyttävä, sosio-ekonomisesti toisen luokan laji. Tämä asetelma kantaa läpi trilogian: mitä väärää ensinnäkin on kivuta yläluokkaan omilla ansioilla ja menestyä? Mitä väärää on olla karismaattinen? Onko yhteiskuntaluokat ja niiden väliset kuilut ikinä yksilöiden syytä? Mikä on yksilön vastuu? Riittääkö, että tiedostamme tasa-arvoon liittyvät epäkohdat?

Sekä haltijat että kääpiöt haluavat pelastaa maailman sitä uhkaavalta tuholta, josta ei nyt tässä sen enempää. Tästä päästään varsin Kantilaiseen filosofiaan: onko yhden hyvä kaikille hyvä? Kuka määrittää, mikä on kaikille hyväksi? Entä onko oikein pelastaa maailma, vaikka siviiliuhreja tulisi? Ja vielä: miten luodaan yksilöiden välille siltoja, jos yhteisöt itse rakentavat enimmäkseen muureja?

Sic vis pacem para bellum; trilogian kolmas osa näyttää, että pienet ja suuret konfliktit ovat liian usein väistämättömiä ja kirja manifestoi näkemyserojen yhteensovittamisen vaikeutta. Edwinin ja hänen haltijoidensa mielestä pienellä sodalla estetään suurempi sota. Gregin leiri sen sijaan miettii, onko eettistä olla osallistumatta väistämättömään sotaan ja jäädä passiiviseksi osapuoleksi vastuuta kantamatta. Oikeuttaako pasifismi olemaan osallistumatta taisteluun, kun sota on jo käynnissä omalla maaperällä ja omia kuolee joka tapauksessa?

Onneksi kirjat on kuorrutettu runsaalla komiikalla, jotta vältytään liian raskassoutuiselta opetussaarnalta. Huumorin keinoin tärkeät pointit jopa korostuvat ilman turhaa alleviivausta eikä kirjoittaja sorru saarnaamaan omaa totuuttaan.

Eeppisten epäonnistumisten sarja -trilogia
Rylander, Chris (teksti)
20182020
Jalava