Finn Zetterholmin fantasiaseikkailu Lydian salaisuus – matka maalausten taakse on osassa kirjastoissa luokiteltu NA-, eli nuoret aikuiset -luokkaan. Sinne hyllyyn ei pienempi alakoululainen ehkä uskaltaudu. Mitään erityisen kauheaa tai jännittävää kirjassa ei kuitenkaan tapahdu. Päähenkilötyttö on 12-vuotias eikä murrosikä vielä pukkaa päälle. Lydia ei ole väärinymmärretty tai syrjäytynyt. Vanhempien kanssa ei ole kahnauksia eikä myöskään kaverien tai muun lähipiirin. Traumojakaan ei ole; päästään siis suoraan seikkailuun puhtaalta pöydältä, jolle ei ole tarvetta nostella päähenkilön kissoja tai luurankoja perheen kaapeista. Kirja sopisi siis hyvin niin fantasiahyllyyn kuin ihan vaan romaanien sekaan. Kirjastoluokituksen perustana on kai ajatus, että maailman taidehistoria olisi liian haastavaa alakouluikäisille? Epäilen suuresti.
Tarinan kantavana teemana on klassikkomaalaukset ja taiteilijat näiden takana. Taulut toimivat Lydialle ns. fantasian portteina eli siirtymäkanavina eri aikakausiin, jossa hän tapaa suuret taiteilijat ja pääsee näkemään näiden työskentelyä. Aikamatkustusta maalausten avulla ei kirjassa yritetä selittää, onneksi, vaan se jää kirjan fantasia-ainekseksi. Samoin korpinmustuutta huokuva lintupoika ja tämän tarjoamat taikapillerit jäävät arvoituksellisiksi.
Kirjan alkuperäiskielinen ensipainos on jo vuodelta 2004. Sen vuoksi päähenkilö ei historian hämäriin eksyttyään kaipaa ensimmäisenä kännykkäänsä vaan mukautuu eri tilanteesiin ja kohtaamisiin kännykkä kourassa kulkevia keskiverto-diginatiiveja nopsemmin. Nykynuori kun kaipaa aseekseen luuriaan nykytodellisuuttakin vastaan ja siinä pärjätäkseen. Sellaisiin eloonjäämistaitoihin, kuten kysymiseen ja muuhun kommunikointiin ei oikeasti pitäisi tarvita digitaalista laitetta. Toivottavasti näitä survivaltaitoja opetellaan edes partiossa.
Euroopan maantieteen ja eri aikakausien pintapuolinenkin tuntemus on lukijalle eduksi, vaikka tarina lyhyin mutta tarkoin vedoin maalaileekin esiin kunkin epookin ominaispiirteitä, miljöötä ja kulttuuria. Ajallisesti pari kuukautta historian pyörteissä seikkaileva Lydia esimerkiksi tutustuu Diego Velázquezin taulun kautta Espanjan 1600-luvun hovielämään ja noitavainoihin, renessanssin raikkaisiin ja salliviin tuuliin Leonardo da Vincin opastuksella, Pariisin ja Montmarten iloiseen humuun Edgar Degasin avustuksella ja Salvador Dalín myötä höyrähtäneeseen surrealismiin. Näiden lisäksi Lydialle aukeaa eri aikakausina tytöille ja naisille suotu kapea rooli.
Tarinassa tulee kuin rivien välissä esiin, miten vaikeaa, ellei mahdotonta on ymmärtää taideteoksia tuntematta niiden syntyajan maailmaa ja niihin liittyvää eetosta: Dalín aikana valuvat kellot olivat (taide)maailmalle aivan muunlaista kuvastoa, kuin mitä ne nyt oman aikamme kaikentukahduttavan ja kaikennäyttäneen kuvakulttuurin osana ovat. Espanjan hovia kuvaava maalaus kuvaa Espanjan hovia siten, miten sitä voitiin ja haluttiin omana aikanaan kuvata. Lydia ihmetteleekin eri aikakausien eroavaisuuksia lapsen tapaan aidon avoimesti tarkkoja havaintoja tehden.
Mutta miten käy, kun tarjolla on aina vain aiemmin maalattuja tauluja? Fantasian avulla tarinan juoni kuroutuu hienosti kasaan ilman kaikki-olikin-vain-unta-loppulässähdystä.
Fantasialla, kuten taikavoimilla tai muulla yliluonnollisella voidaan paikata juonen heikkouksia tai kepeästi selittää oudotkin juonenkäänteet, kuten Dalín Lydialle postittaman paketin perilletulon aikojen takaa. Aikuislukijana kirjan taianomaisten tapahtumien sijaan ihmettelen, miten kevyesti lähipiiri Lydian parin päivän katoamiseen on laitettu suhtautumaan: ”Minä olen aina uskonut, että sinä pärjäät, Lydia. Tietenkin isäsi ja äitisi ovat ihmetelleet, minne sinä oikein katosit”, sanailee isoisä sivulla 298. Normielämässä ruotsalaisessa kansankodissa olisi raivoisasti etsitty ns. hyvän perheen kadonnutta lasta kirkkaan mediahuomion saattelemana.
Lukijalle oiva kädenojennus kirjassa on se, että kirjan tärkeimmät maalaukset on kuvattu kirjan sisäkanteen. Loppusivuilla on vielä tietoa kustakin taiteilijasta niin, ettei tarvitse itse edes googlailla lisäinfoa, ellei halua syvällisesti tutustua vaikkapa jonkun kirjan maalarin muuhun tuotantoon. Valmiiksi editoitu, kirjaan painettu tieto peittoaa jälleen ne sadat, tuhannet ja sadat tuhannet sivut, mitä kustakin taiteilijasta googlaamalla löytyisi.
Finn Zetterholm
Lydian salaisuus – matka maalausten taakse
Suom. Sanna Manninen
312 s.
2007
