Vilahduksia siellä täällä, öisin toimiva kaappikello, outoja tapahtumia, joita aikuiset eivät usko. Roosa-kummituskirjasarjassa on jotakin samaa, kuin Kummitusperhe Kammosissa ja Mauri Kunnaksen kummituskirjoissa: elementtejä lainataan kauhugenrestä (ilmestyvät ja katoavat henkiolennot, selittämättömät tapahtumat ja äänet, yliluonnollinen, vanhat rakennukset, joilla on pitkä ja erityinen historia jne.) laitetaan ainekset smoothieblenderiin vaniljajäätelön ja mansikoiden kera ja lopputuloksena on jotakin makeaa vaahtokarkkimaista, eli kivaa, harmitonta ja vaaratonta kummittelua jännällä twistillä. Koska Roosa-kirjasarjan tarinat on suunnattu alle kouluikäisille, ei kummittelun tämän kauheampaa oikein tarvitse ollakaan.
Ensimmäisessä Roosa-sarjan osassa lukijaa ihmetyttää lukijaa talon outoja tapahtumia enemmän se, miksi perhe tuosta vain asettuu asumaan taloon, jossa on kaikki huonekalut petivaatteita ja leluja myöten paikoillaan, pölyjen peitossa tosin. Tätä ei kuitenkaan selitellä, eikä lapsilukija osaa tätä oudoksua. Uuteen kotiin muuttanut Roosa tutustuu ja ystävystyy pian talon kummituksiin, joiden kanssa puuhaa tyttöjen juttuja, eli kotisleikkiä, hiippailua ja salapoliisihommia. Toisessa sarjan osassa talon historiakin alkaa selvitä.
Lasten kummituskirjoissa ei tyypillisesti selitellä, että kummitukset, vampyyrit tai zombithan ovat muuten kuolleiden ihmisten henkiä tai jonkinlaisia eläviä-kuolleita ruumiita, eivätkä ne perinteisesti ole olleet hyvää leikkiseuraa lapsille. Päinvastoin. Vaikka pienet lapset voivatkin suhtautua asioihin aikuisia mutkattomammin, selittely toisi eittämättä hankaluuksia pysytellä valitulla iloisen satumaisuuden linjalla ja tarinoiden nyanssit vaihtuisivat tummasävyisempiin. Nyt lapsilukijaa riemastutetaan sillä, että äiti onnistuu värjäämään pesukoneessa yhden lakanakummituksen vaaleanpunaiseksi ja Roosan Leea-mummi kirjailee lakanoihin kukkia ja kummituksista tulee entistä söpömpiä. Ja viimeisimmässä osassa Roosa kutsuu jopa puutarhassa häärivän zombin syntymäpäiväkekkereilleen.
Roosa-sarjan kirjoissa tekstiä riittää niin, että tarinat toimisivat hyvin myös juuri lukemaanoppineiden lastenromaaneina. Tuo ikäluokkahan uskaltaa jo yksin lukea kummituskirjoja yöuniaan menettämättä. Nyt sarjan kirjat toistavat kustantajan tuttua kuvakirjaformaattia, johon lukeutuvat myös mm. runomuotoinen Gabriel Hullo -sarja sekä Tiina Hautalan ja Marjo Nygårdin historiallisiin rakennuksiin liittyvä kummituskirjasarja, joka liikkuu realistisemmalla faktapohjalla.
Garcia Gil, Rosario (teksti ja kuvat)
Roosa ja vaaleanpunainen kummitus 2017
Roosa ja punainen mysteeri 2020
Roosa ja vihreä zombi 2022
Haamu
