Jouluruokia, joista lapset eivät yleensä pidä, läjä halpoja konvehtirasioita, palmuöljyisiä joulutorttuja, ylipainoinen partaukkeli räikeänpunaisissaan, lahjaröykkiöt, ylikierroksilla olevat lapset, punanenäinen poro? Nykyjoulu on kulutusjuhlan ruumiillistuma ja siinä kiteytyy nippu sieltä täältä poimittuja, lähinnä angloamerikkalaisia kulttuurin ja viihteen sirpaleita sekä useampikin kuolemansynti: ahneus, ylensyönti, laiskuus, (tavaran)himo ja kateus, ainakin noin aluksi.
Yleensä lasten joulukirjat toistavat samaa ähkyä: kadonneet tai varastetut joululahjat, kadonnut Joulupukki, varastetut joulukuusenkoristeet, Joulupukin kadonnut tai rikkoontunut reki. Entäpä nämä: noitarummullaan joulua pilaava ilkeä saamelainen ja 3D-tulostimella lahjoja tehtaileva Joulupukki tonttuineen? Päälle vielä Samu Sirkan joulutervehdys telkkarista!
Kirjallisuus, muu kulttuuri sekä viihde valitettavasti heijastelevat ympärillämme olevaa maailmaa. Omat suomalaiset, karjalaiset ja skandinaaviset jouluperinteemme loistavat siksi kirjoissakin poissaolollaan. Ne ovat hautautuneet aika syvälle uudempien traditioiden alle. Hienoa, että joku nostaa omaa historiaamme esiin. Kirjamarkkinoille ei ole ollut valtaisaa tunkua tiettyä aikakautta ja vuotuisjuhlaa käsittelevistä kuvakirjoista.
Tauno ja Nelli joulurauhaa etsimässä on jo neljäs kirja evakkonallekaksikosta kertovassa sarjassa. Kirjoissa liikutaan sadun ja toden rajamailla: ne kuvaavat lapsen arkea ja iso(iso)vanhempiemme kokemuksia: evakkomatka, lasten kesäsiirtolaleiri, evakkolapsen koulunaloitus. Tässä osassa etsitään joulurauhaa. Ihanan oivaltavaa, että joulurauhan etsintä riittää kirjan juoneksi! Tarina onkin kokoelma perättäisiä tunnelmakohtauksia, kun nallet yrittävät selvittää, minne rauhankyyhky lensi joulukalenterin luukusta ja miten se kadonnut joulurauha löytyy: tallista, navetasta vai piparien leivonnasta? Ei kohkausta, ei stressiä, ei joulukiirettä. Ja niinhän se joulurauhakin löytyy.
Vaikka päähenkilöinä ovat enimmäkseen leikkinallet, näkökulma vaihtelee: välillä se on Alma-tytön, välillä ihmisiä tarkkailevan tontun ja jälleen nallekarhujen. Tämä päähenkilöiden moninaisuus hieman hämmensi ensimmäisellä lukukerralla: kenen tarinaa ollaan kertomassa? Pelkät lapsen havainnot riittäisivät ainakin tähän kirjaan. Mutta koska kirja on osa nalleista kertovaa sarjaa, on selvää, että tarina rakentuu enimmäkseen niiden ympärille.
Takakansitekstin mukaan kirjat tutustuttavat lapsuuteen 1940-luvun lopun Suomessa. Ainakin tässä kirjassa ollaan jotakuinkin pakosti maaseudulla ja kirja voisi hyvin kuvata vaikkapa viime vuosisadan alkua: ruisleivät roikkuvat orrella kuivumassa, pirttipöytä, punapoimintaliina ja ukko Ohrei (Alman isä vai isoisä?) vuolemassa perinteistä lastulintua. Kun mietin oman äitini lapsuutta 1940-luvun Turussa tai Helsinkiin sijoittuvia Suomisen Olli -elokuvia, on se ollut jotakin ihan muuta: sähkövalot, putkiradio, kirjahylly, tapetit, ehkäpä seinällä jopa Apu-lehdestä irrotettu juliste Miss Suomesta. Maaseudusta en tiedä: veistelivätkö evakot siellä tuohon aikaan oikeasti vielä lastulintuja?
Tauno ja Nelli joulurauhaa etsimässä
Helander, Seija (teksti)
Stolt, Anne (kuvitus)
Avain 2020
