Muutaman vuoden takainen kuvakirja Sara ja Takku – Nelitassuinen poni kertoo yksinäisestä Sara-tytöstä. Sara muuttaa äitinsä kanssa uuteen naapurustoon. Vuorotyötä tekevä yhäriäiti on kiireinen eikä ehdi viettää tarpeeksi aikaa Saran kanssa. Ystävystyminen pihan uusiin lapsiin on takkuista. Syynä taitaa olla Saran tummempi ihonväri, vaikka etnistä syrjintää ei kirjassa tuoda selvästi esiin. Kuvitus tuo mieleen keskieurooppalaisen kaupungin mutta yleispätevä tarina sopii pienin varauksin suomalaiseen lähiöön. Mitä nyt Suomessa yh-vuorotyöäidit eivät yleensä jätä lastaan yksin yöksi kotiin. Mietin, olisiko basta-sanankin voinut kääntää suomalaisten lähiölasten suuhun sopivaksi: mene takaisin sinne mistä tulitkin, basta, tokaisee yksi pihan lapsista.
Sara alkaa haaveilla omasta ponista. Ponista olisi seuraa, kun muut lapset eivät huoli leikkiin mukaan. Ponia ei voi ottaa kerrostaloon, sillä se ei mahdu hissiin, sanoo äiti. Mutta entäpä jos löytyisi poni, joka mahtuisikin?
Sarjan toisessa osassa Sara ja Takku ovat jo erottamaton parivaljakko. Kerrostalon lapset muodostavat tiiviin yhteisön, johon myös talomies olennaisena osana kuuluu. Talonmies lienee monelle nykylapselle tuntematon käsite; nykyisinhän moiset on korvattu kiinteistöhuollon alati vaihtuvilla kasvottomilla työtekijöillä, jotka kurvaavat yhtiön pihalle firmansa autolla ja tyhjäkäyttävät sitä ainakin puoli tuntia korjatessaan ulkovaraston lukkoa… Kiinnostavaa olisikin tehdä tutkimus, monessako lastenkirjassa esiintyy talonmies ja mikä hänen roolinsa on tarinan juonessa.
Sara ja Takku -kirjat ovat kuvakirjoja, jotka sopivat lapsen kanssa ääneen luettaviksi kirjoiksi mutta hyvin myös lukemaan opettelevalle lapselle. Kirjojen lapset näyttävät eskari-ekaluokkalaisilta ja tarinat sopivat siksi alakoulun ekoille luokille. Kuvia on joka sivulla, tekstiä vähän ja kirjasinkoko iso.
Lukemaan opettelevalle lapselle siirtyminen kuvakirjoista helppolukuisiin kirjoihin voi olla takkuista siitä huolimatta, että helppolukuisia kirjasarjoja on pilvin pimein. Jokaiselta kustantamolta löytyy jokin helppissarja. Osa näiden sarjojen tarinoista on hyvin geneeristä bulkkisisältöä. Tuttua ja turvallista sellaista.
Sarjojen ongelma – joskin myös vahvuus, on mielestäni sarjat itsessään: kun lapsilukija oppii valitsemaan kirjansa tietyn selkämyksen perusteella, lukemista on entistä vaikeampaa löytää sarjan ulkopuolelta. Tiettyyn helppissarjaan fakkiutuneelta lapselta jäävät löytämättä tällaiset mainiot kirjat, jotka eivät kuulu mihinkään laajaan sarjaan. Onneksi Sara ja Takku seikkailevat vielä ainakin syksyllä 2019 ilmestyvässä kolmannessa osassa, jossa Saran äiti alkaa seurustella aiheuttaen Saralle uudenlaista sulateltavaa. Monelle lapselle surullista kyllä tuttua.
Birck, Jan (teksti ja kuvat):
Sara ja Takku – Nelitassuinen poni (2018)
Sara ja Takku – Varastetun ajan tapaus (2018)
N. 64 s.
Aurinko Kustannus
