Maisa-kirjojen luoja Lucy Cousins kertoi eräässä haastattelussa, että hänen kirjojensa lähtökohtana on pienen lapsen arki, sen ilmiöt, toimet ja tapahtumat. Sama toistuu Noksu-kirjoissa, joiden teemoina on esim. puutarha ja kasvun ihme, terveellinen ruoka, neuvolakäynti, joulu, urheilu, ystävät, pienet haaverit, kulkuvälineet ja sää. Noksu on Suomen Maisa.
Mikko Kunnaksen tv:stä tuttu Noksu (joka muuten onkin nokkaeläin, eikä ankka, kuten olen luullut!) Maisan lailla ihmettelee maailmaa ja sen asioita lapsen tavoin, vaikka toimii samalla kuin aikuinen: asuu yksin, huolehtii itsestään ja päättää itse tekemisistään. Kirjoissa on kuitenkin paljon elementtejä lapsen arkielämästä niin, että ne vastaavat nimenomaan lapsen arkikokemusta. Molemmat ajavat kolmipyörällä ja molemmat leikkivät leluilla. Tämän lisäksi molemmat tekevät itselleen ruokaa, istuttavat puutarhakasveja ja huolehtivat hygieniastaan. Tämä toimiminen samaan aikaan sekä lapsena että aikuisena lisää tarinoihin yhden ulottuvuuden: kirja ei kerro pelkästään lapsen maailmasta, vaan yleisemmin elämästä ja maailmassa olemisesta. Kirjoissa nähdään, miten ihminen maailmassa toimii, vaikka päähenkilönä onkin nokkaeläin tai hiiri.
Noksu-tarinoissa ikään kuin ohitetaan ikä ja sukupuoli merkitsevinä tekijöinä. Tämä valinta toimii mielestäni parhaiten juuri eläinhahmoilla. Ihmislapsi-aikuinen (kuten Peter Pan tai Katto-Kassinen) päähenkilönä herättää lähinnä kysymyksiä: miksi tuo voi tehdä ruokaa, vaikka se on vasta lapsi, miksi sillä ei ole perhettä, missä sen vanhemmat on, miksi ne ei kiellä sitä, eikö sitä pelota yksin? Ihminen voi ainakin länsimaissa tehdä asioita riippumatta siitä, onko hän tyttö tai poika, mies tai nainen; hän voi ajaa traktoria tai itkeä ruusunpiikkien pistoja sukupuolesta riippumatta.
Noksun ja Maisan tarinat voidaan toki nähdä myös lapsen mielikuvituksena: ehkä ne tekee leikisti ruokaa, menee leikisti kauppaan ja tekee leikisti puutarhahommia ja niiden vanhemmat on jossain toisessa huoneessa ja puhaltavat, kun sattuu pipi ja tulevat peittelemään, kun ne menee nukkumaan…
Noksu-kirjat ovat astetta opettavaisempia, kuin Maisat. Noksu puutarhassa -kirjassa seurataan kasvimaapuuhia ja kasvun ihmettä sopivan yksinkertaisesti ja lapsilukijalle opetetaan, että hyönteismyrkky sairastuttaa mehiläisiä.
Jopas sattui, Noksu -kirjassa nokkaeläin teloo itseään oikein urakalla (mm. polttaa kielensä kuumassa teevedessä, leikkaa veitsellä sormeen, jättää sormensa oven väliin, saa ruusunpiikkejä nokkaansa, nyrjäyttää nilkkansa jne.). Muukin lohdutus lapselle olisi paikallaan, kuin mehiläisen tsemppi. Mutta tuollaistahan aikuisen elämä on: kun kaadutaan ja sattuu, kukaan ei ota syliin ja puhalla pipiä. Siitä se matka jatkuu, vaikka kipeää hetken tekeekin.
Noksu-kirjat huomioivat hyvin kohderyhmänsä (0-3-vuotiaat, noin) kehitystason. Siirtymät kuvissa ovat hyvin pieniä ja kaikki tilanteessa esiintyvä on myös kuvassa. Vasta tuon ikähaarukan (sensomotorinen kausi) loppupuolella lapsi pystyy palauttamaan mieleensä näkymättömissä olevia esineitä. Kehityspsykologisista teorioista huolimatta lapselle voi ja pitääkin lukea kaikenlaisia kirjoja myös oman ikätason ulkopuolelta. Niiden anti lapselle on nimittäin muutakin, kuin vain etenevä juoni.
Mikko Kunnas (teksti ja kuvat)
Noksu hammaslääkärissä 2021
Noksu puutarhassa 2021
Noksu yökävelyllä 2020
Pöytä koreaksi, Noksu 2020
Noksu ja pikkuväki 2018
Noksu urheilee 2016
Hauskaa joulua, Noksu 2015
Noksu ja ystävät 2012
Noksu kulkee ja keksii 2006
Jopas sattui, Noksu, 2005
Noksu auttaa 2004
Noksu ja päivän sää 2003
