Armas Karviainen – Dimangein ja smaragdein koristellun mittaamattoman arvokkaan kuninkaallisen kaulapannan arvoitus on tuore eläindekkarikirja. Cockerspanieli Armas Karviainen on kotikoira ja etsivä, joka apureineen (Leivoska-lintu ja entinen poliisikoira Simo Hillokuono) ratkovat Helsingissä rikoksia.
Sivumennen: jos aikuistenromaanin kerrotaan sijoittuvan Helsingin Kallioon, Punavuoreen, Eiraan tai minne tahansa Kehä III:n sisäpuolelle, jätän kirjan suosiolla hyllyyn. Periferiassa asuvalle ei nimittäin aukene näiden paikkojen Genius loci, paikan henki, minkä muodostavat paikan sijainti, arkkitehtuuri, ilmapiiri, historia, asukasaines, liikenne, äänimaisema, maine jne. Tässäkin kirjassa lukijaa auttaa, jos Helsinki on jollakin tavoin tuttu.
Eläinten tai ihmislasten etsivätoimisto on lastenkirjoissa peruskauraa. Kiinnostavaa onkin, miten kliseisesti tai omaperäisesti mikin pulju lähtee rikoksia ratkomaan; käytetääkö kynää ja muistivihkoa vai älykännykkää ja nettiä. Tässä kirjassa Britannian suurlähetystön yläluokkaiset welsh corgit pyytävät etsivätoimistolta apua kalliin kaulapannan löytämiseksi.
Suurlähettiläskoirat siemailevat teetä ja skonsseja sanomalehteä lukien, urosoletettu Sir Richard taitaa latinankielisiä aforismeja ja järjestelee hemulimaisen huolella postimerkkikokoelmaansa. Armas Karvinen sen sijaan on tavallinen koiranruokaa syövä koira, tosin normikoiraa nohevampi. Armaksen omistajaperheestä kerrotaan parilla virkkeellä kirjan alku- ja loppusivuilla: aikuiset ja Vilja-lapsi heräävät, suorittavat aamutoimensa ja lähtevät töihin ja kouluun, päivän päätteeksi (sopivasti Armaksen seikkailujen jälkeen) palaavat keskiluokkaiseen kotiinsa ja ilmeisesti tekevät, mitä nyt normiperheet tekevät.
Lapsi pystyy suhteellisen ongelmitta hyväksymään eläimet tarinoiden toimijoiksi. Lastenkirjoissa ja sarjakuvissa ihmishahmot korvataankin usein eläinhahmoilla. Se on keino etäännyttää asioita, tarjota kirjailijalle enemmän välineitä ja se mahdollistaa huomattavasti laajemman ja moniulotteisemman kirjallisen maailman. Tällä logiikalla suuri osa lastenkirjoista toimii ja ihan syystäkin. Jos vaikkapa Pekka Töpöhännän hahmot olisivatkin ihmisiä, silmille lävähtävä kiusaamisen raakuus olisi pienelle lukijalle aivan liikaa. Kun kiusaa tekeekin kissa-Monni, toisten syrjintä ja suoranainen pahoinpitely eivät tunnu ihan niin pahalta.
Vaikka lastenkirjan hahmot olisivat eläimiä, kirjassa voidaan käyttää rinnakkain sekä ihmismaailman logiikkaa että sadun ja fantasian keinoja. Tällehän perustuvat vaikkapa Puluboi-kirjat, joissa maailma tosin rakentuu Mai-tytön mielikuvitukselle. Taikuus ja yliluonnollinen, pöhköily ja juuri mielikuvituksellisuus mahdollistavat monet juonenkäänteet ilman, että niitä pitää erikseen selittää.
Antti Ala-Jokimäen sinänsä mainiossa kirjassa itseäni häiritsee särö ja dissonanssi siinä, miten tarinan maailma on rakennettu. Kirjassa on läsnä normi reaalimaailma, jossa itse elämme, sen ehdoilla toimiva tylsäntavallinen ihmisperhe ja kaupunkimiljöö, viittaukset Harryyn ja Meghaniin ja Guantanamon vankileiriin (jota Karviainen ehdottaa rikolliskanille loppusijoituspaikaksi…); toisaalta kirjasta löytyy s-vikainen Osshi-orava ja voimakasta slangia puhuva kuninkaallisia diggaileva Pete-päästäinen. Armas kavereineenkin ajaa ratikalla, käyttää puhelinta ja hiipparoi ruotsinlaivalle, jolla matkustavat sekä reaalimaailman ihmiset mutta myös viiden tähden luksushytin itselleen varannut, koruja varastava huijarikani. Huumoria Antti Ala-Jokimäki on saanut ujutettua kiitettävästi hahmogalleriaan, vitseihin ja slapstick-komiikkaan. Tämän taustana vinksahtanut, mielikuvituksellisempi reaalimaailma olisi auttanut (aikuis)lukijaa ymmärtämään, millaisesta todellisuudessa kirjassa liikutaan, mitä oletuksia lukija voi tehdä, millä logiikalla kirjan maailma toimii.
Eli että ollaanko ihmistenoikeesti vai eläintenoikeesti.
Suosittelisin kirjaa noin 3–5-luokkalaisille: sivuja on melkein parisataa ja fonttikoko pieni. Kuvia ei ole. Eli lukemista riittää.
Ala-Jokimäki, Antti: Armas Karviainen – Dimangein ja smaragdein koristellun mittaamattoman arvokkaan kuninkaallisen kaulapannan arvoitus
193 s.
Avain 2020
