No Mimi ja Kuku tietenkin ja Sateenkaarimaassa. Kaksikosta kertova kirja perustuu vahvasti Mimi ja Kuku -lastenmusiikkiteatterikonseptin ympärille. Tarinan hahmot jäävät hieman ohuiksi, jos lukija ei tunne entuudestaan Mimiä (tyttö) ja Kukua (leijona), Tohtori Tarjaa, ranskanopettaja lady Ellya ja Rosvo-Rääkkisiä, jotka lienevät lapsille tuttuja konserteista, videoista, Pikku Kakkosen tv-sarjasta ja Fox-kanavalta. Kirja syventää Mimin ja Kukun ympärille luotua maailmaa ja toisinpäin.
Tarina saa heti alkusivuilla nostetta draaman kaareensa, kun Mimin ja Kukun pihalta löytyy jättimäinen muna. Pian ihmetelläänkin, minkä muna, mikä siitä syntyykään, miten se on pihalle päätynyt, missä munija luuraa ja mitä munasta kuoriutuvalle otukselle pitäisi tehdä.
Tarina on sen verran yksinkertainen, että kirjan ikäsuositus on +5. Se vastannee myös Mimin ja Kukun musiikin kuuntelijoiden ikätasoa. Hyväntuulisen kirjan voisikin sijoittaa kirjastossa satukirjoihin (= aikuinen lukee lapselle), eikä lastenromaaneihin (= kirjoja, joita kouluikäinen lapsi itse lukee).
Tarinan väljänä teemana on suvaitsevaisuus, eli erilaisuuden hyväksyminen. Sateenkaarimaan asukkaat Mimiä ja Kukua lukuunottamatta eivät edes yritä ymmärtää hankalaksi koettua tapausta, eli kömpelöä lohikäärmettä. Sen syyksi laitetaan yksi jos toinenkin sattumus. Suvaitsevaisuusteeman voi halutessaan sivuuttaa ja keskittyä vain juonenkäänteisiin.
Kuten kirjassa viisaasti todetaan: jokaisella on oikeus omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Juuri tästä syystä ennakkoluulot pääsevät leviämään niin sateenkaarimaalaisten kuin suomalaistenkin keskuudessa. Kaikki kasvattajat voisivat poimia tämän viisauden povitaskuunsa ja levittää sitä sopivina annoksina ja sopivassa muodossa ympärilleen. Kannattaa myös valmistautua vastaamaan kasvatettavien mahdollisesti esittämiin hankaliin kysymyksiin: mitä jos ajattelee toisesta pahaa ja vaikka inhoaa jotakuta, saako sen sanoa ääneen? Entä mitä jos ei pysty muuttamaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan? Mitä jos omat tunteet ja ajatukset saavat minut käyttäytymään ilkeästi, onko minulla oikeus siihenkin?
Väittäisin, että monet meistä elävät omassa pienessä kuplassaan haluamatta edes nähdä, miten julma tämä maailma voi erilaisille olla; niille, jotka eivät syystä tai toisesta muka sovi laumaan. Näemme ehkä vain rajatun palan todellisuutta, sen palan, minkä haluamme. Siinä palassa maailma saattaa olla ihan kaunis.
Suvaitsevaisuudesta ei löydy kattavaa ajantasaista tutkimustietoa. Joidenkin tutkimusten mukaan ennakkoluulot ovat kasvamassa, vaikka lapset ja nuoret saavat nykyään enenevässä määrin erilaisuuteen liittyvää tietoa monelta suunnalta. Jos näin on, asettaa tämä sekä ammattikasvattajat että lasten vanhemmat ja huoltajat (eli saman tien kaikki aikuisväestön) seinää vasten: miten pystymme vaikuttamaan nimenomaan arvoihin, ei pelkästään asenteisiin ja mielipiteisiin? Ensin mainittu on arvopyramidin hitaimmin ja hankalimmin muuttuva ja muutettava pohja. Mielipidemittauksissa esiin tulevat, ihmisten alati vaihtuvat mielipiteet ovat pelkkä ohut ajatustemme ärsykkeille altis kuorikerros, mikä ei kerro paljoakaan meidän ihmisten todellisesta erilaisuuden sietokyvystä.
Kirjan tarina ei tarjoa yksinkertaisia vastauksia suvaitsemattomuuteen ja hyvä niin. Kermavaahto ei harmi kyllä riitä oikeassa elämässä ratkaisuksi. 5-vuotiaalle tarinankuuntelijalle se on kutenkin ikätasoon sopiva ongelmanratkaisu. Puhutaan ymmärryksestä, asenne- ja arvomuutoksista sitten vasta ala-ja yläkoulussa.
Mimi ja Kuku ja lentävä yllätys
Kulmala, Anna ja Majka Nurminen (teksi)
Brigatti, Ella (kuvatis)
Capuchina Kustannus 2020
