Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien?
Aarteita Suomesta – My favourite Finnish things -kirja esittelee maamme aarteita lapsen silmin. Aarteiksi on poimittu mm. metsä, marjanpoiminta, lähiluonto, metsäneläimet, sadesää ja lätäköt, purot, laavulla tulistelu, hiljaisuus, joulunodotus, sauna, avanto, laskiainen, salmiakki, pyöräily, torit ja kirpputorit, kesämökkeily, naku-uinti ja valoisat yöt.
Kirja listaa samoja asioita, kuin 150 000 euroa maksanut Suomen maabrändiraportti aikoinaan. Suomen maabrändityöryhmän listalta löytyy (monen muun asian ohella) nimittäin luonto kokonaisuudessaan kaikkina vuodenaikoina, luonnonantimien hyödyntäminen, luonto lasten ulottuvilla, lähiluonto, jokamiehenoikeudet, puhdas vesi, talvi, kylmä, valo, hiljaisuus, mökkeily, metsäretket ja nuotio, joulu. Aika yksiin menee.
Näistä kansallisista aarteista voitaisiin saivarrella ja vääntää pitkään: Tanska pyöräilymaana hakkaa Suomen mennen tullen pyöräilykulttuurillaan ja pyörätieverkostollaan, Ruotsin ja Norjan pohjoinen luonto saa Suomen Lapin näyttämään tylsältä tasamaalta, perinteinen mökkikulttuuri huussilla ja puusaunalla on korvautumassa kaikilla mukavuuksilla varustetuilla kakkosasunnoilla ja lomahuoneistoilla ei-niin-syrjässä, hiljaisuutta joutuu etsimään erämaista, sillä aina on kuultavissa jonkun pikitien, siimaleikkurin tai moottorisahan meteli, laskiaisena ei joka puolella Suomea ole enää lunta, avantouinti on todellisuudessa todella harvojen herkkua… Mutta eipäs saivarrella. Ideaaliahan tässä maalaillaan – kukapa haluaisi lukea realistisia matkailumainoksia; my father is unemployed – now we make every weekend nature trips and pick berries because it is free…
Vai sen kaiken rikkauden?
Kirjassa ei ole yhtenäistä tarinaa vaan yksittäisiä tuokiokuvia. Sama perhe tai sen jäseniä löytyy kuitenkin lähes kaikista kuvista ja lukija helposti täydentää tarinaa yhden perheen kertomukseksi. Kirjan katukuvista voi löytää niin tummaihoisia ihmisiä, hijab-huiveja, Wolt-ruokalähetin kuin sateenkaarilipun kanssa pyöräilevän naisparinkin. Aika uskottavaa ja raikasta. Silti kuvissa alleviivataan ehkä vahingossa perinteistä ydinperhettä: marjanpoimijamies perheen kanssa niin mustikkametsässä, laavulla, saunassa, pyöräilemässä, hiihtämässä, istumassa iltaa puutarhassa. Seniorit vain loistavat kuvissa poissaolollaan – edes yhden olisi voinut rollaattorin kahvoissa piirtää vaikka torikojulle.
Taidokkaan kauniisti kuvitettu kirja palvelee varmasti parhaiten niitä, jota vasta ottavat kontaktia Suomeen. Englanninkieliset tekstit suomen rinnalla antavat viitettä, että kirja onkin suunnattu ulkomaalaisille, joko ulkomaille myyntiin tai matkailijoille. Tälle kohderyhmälle se onkin oiva ja ulkoasultaan taidokas Finnish design -sisäänheittotuote.
Kantasuomalaiselta lapsilukijalta juoneton kirja vaatii hieman paneutumista. Se sopii hyvin keskustelunherättäjäksi ja Itsenäisyyspäivän hujakoilla opetusmateriaaliksi kouluille. Se voisi avata lapselle näköaloja omaan lähiympäristöön: eivät nämä kirjassa listatut osin arkiset asiat ole kaikille maailman lapsille selviöitä. Omaa kosketuspintaa lapsilta ei kyllä varmasti löydy kaikelle, kuten vaikkapa avantouinnille.
Pakkaselle ei taida olla tarkkaa englanninnosta. Entä miten selität yhdellä virkkeellä, mikä on Ahdin kaulakoru?
Aarteita Suomesta – My favourite Finnish things
Kettunen, Satu: teksti ja kuvat
Käännös: Mia Spangenberg
2021
