Tapani Baggen lastenromaanisarja Apassit sijoittuu 1910-luvulle: Aavehevosen arvoitus ja Katoava kummitus Helsinkiin ja Vanajaveden hirviö Hämeenlinnaan. Kirjasarjan päähenkilöt ovat alakouluikäisiä helsinkiläislapsia, jotka perustavat arvoituksia ratkaisevan salaseuran. Asetelma on tuttu niin Viisikoista kuin lukemattomista muistakin vastaavista kirjoista: joukko lapsia yhdistää tietonsa, taitonsa ja osaamisensa ja selvittää mysteerejä, joihin ei aikuisten aika ja keinot riitä.
Apassit-sarjan lapset ovat eri yhteiskuntaluokista, mikä tulee hyvällä tavalla selvästi esiin kirjan käänteissä. Katupoika Samuli on käynyt vain kansakoulua mutta hänellä on paljon käytännön osaamista. Myös 12-vuotias kalastajan poika Otto on käynyt kansakoulun ja joutuu auttamaan isäänsä kalahommissa. Muut lapset ovat paremmista perheistä: Heikki käy Helsingin lyseota ja neropatti-pikkusiskonsa Elli ja Nelli tyttölyseota. Professorin poika, näsäviisas Erik esittelee tuon tuostakin ulkoalukemaansa nippelitietämystään luonnontieteiden, tekniikan ja historian saralta.
Kirjojen tunnelma on kepeän jännittävä, kun lapset etsivät tietoa, pähkäilevät vaihtoehtoja ja yrittävät järkeillä kovalla kolinalla sumusta ilmestyvän jättihevosen, katoavan kummituksen ja Vanajavedellä lipuvan hirviön alkuperää. Kännyköitä ja nykymallisia kirjastoja ei vielä ole tiedonlähteiksi ja tietoa pitääkin kerätä omin avuin tarkkailemalla, vakoilemalla, jäljittämällä ja kyselemällä.
Lapsipäähenkilöihin on helppo samaistua ja kun seikkailu vie mukanaan, avaa kirjasarja kuin varkain näköaloja menneeseen, jossa selkeät säätyerot jakoivat väkeä yhteiskuntaluokkiin, katulapset työskentelivät hanttihommissa ja koneet alkoivat vallata elintilaa ihmisten arjessa. Politiikkaa kirjoissa ei onneksi edes sivuta, vaikka aikakausi olisi tarjonnut siihenkin sisääntuloja.
Sivujen neliväritaitto (Carlos da Cruz) on lastenkirjakuvitusta parhaimmillaan. Sen ansiosta sujuvasti lukevat ekaluokkalaisetkin varmasti innostuvat Apasseista. Monenikäiset päähenkilöt tarjoavat kosketuspintaa myös muille luokka-asteelle. Toivottavasti alakoulujen opettajat hoksaavat poimia kirjasarjan ääneenlukukirjaksi tai muuhun lukuohjelmaansa.
Historiaa elävöittäviä kotimaisia lastenkirjoja onkin kaivattu. Niitä ei ole liiemmälti julkaistu viime vuosina muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Suurin osa kotimaisista historiallisista lastenromaaneista lienee Maija-Liisa Dieckmannin kynästä: hän on kirjoittanut 1970-luvulta saakka lastenromaaneja, jotka sijoittuvat esimerkiksi Turun linnaan, Naantaliin, vanhaan Porvooseen ja Suomen kivikauteen.
Mauri Kunnaksen historia-aiheiset kuvakirjat paikkaavat vain osittain historiakenttää. Kun lukija samaistuu nimenomaan ihmislapsi-henkilöihin, saadaan aivan erilaista kosketuspintaa epookkeihin. Lapsi pystyy kuvittelemaan itsensä toiseen aikaan ja olosuhteisiin ja päässä toivottavasti herää ajatuksenituja: entä jos minä olisin ollut katulapsi Helsingissä? Entä jos minä olisin joutunut 10-vuotiaana myymään sanomalehtiä?
Myös Nemo Rossin selkeästi isommille lukijoille suunnattu, mainio Arkeomysteeri-sarja tarjoaa paljon historiatietoa, vaikka vauhdikkaat tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan ja kansainväliseen ympäristöön.
Apassit-sarja
Bagge, Tapani:
Cruz, Carlos da (kuvitus)
Aavehevosen arvoitus (2018)
Vanajaveden hirviö (2018)
Katoava muumio (2019)
Karisto
